Millainen on suomalainen kaupunkikeskusta vuonna 2036? Eläväinen kohtaamispaikka vai hiljennetty kävelykatu, jonka viimeinenkin kahvila on jo sulkenut ovensa? Juuri julkaistu skenaariotyö hahmottaa neljä vaihtoehtoista tulevaisuutta – ja varoittaa, että kehityssuunta ratkaistaan jo tänään tehtävillä valinnoilla.

Kaupunkikeskustojen kaupalliset ekosysteemit elävät syvää murrosta. Verkkokaupan kasvu, kuluttajien muuttuvat tottumukset ja digitaalisten alustojen vahvistuva rooli haastavat perinteisen keskustakaupan mallin tavalla, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Siksi ennakointityö nostaa esiin neljä erilaista kehityspolkua, jotka kaikki ovat mahdollisia – mutta johtavat hyvin erilaisiin lopputuloksiin.

Kaksi tekijää suuntaa ratkaisemassa

Skenaariot rakentuvat kahden keskeisen epävarmuuden varaan: kuinka saumattomasti digitaalinen ja fyysinen kaupankäynti yhdistyvät sekä kuinka ennakoivaa ja koordinoitua yhteistyö kuntien, kiinteistönomistajien ja yritysten välillä on.

Näiden yhdistelmästä syntyy neljä tulevaisuutta:

Mukautuva markkinapaikka on paras mahdollinen kehityskulku. Kauppias avaa aamulla liikkeensä tietäen, että päivästä tulee onnistunut. Osa asiakkaista on tilannut tuotteita puhelimellaan matkalla töihin, osa noutaa eilisen verkkokauppatilauksen, osa tulee suoraan kivijalkaan ostamaan – ehkä poiketen samalla muissa erikoiskaupan liikkeissä tai vaikkapa aamupalalla. Digitaalisuus ja fyysinen läsnäolo eivät kilpaile vaan ruokkivat toisiaan.

Ohjattu paikallisuus nojaa vahvaan yhteisöllisyyteen ja koordinointiin. Verkossa on omat kanavansa, myymälässä omansa – mutta kaupunki on pitänyt huolen siitä, että molemmat kukoistavat. Kauppa on inhimillistä ja paikallista, ja naapurikauppiaan menestys on myös oman liikkeen menestys.

Alustojen hallitsema kaupunki kuvaa tulevaisuuden, joka toimii – mutta elinvoima on ulkoistettu. Näyteikkuna on kaunis, mutta hinta määräytyy algoritmissa. Asiakas saa kaiken nopeasti ja helposti, mutta kukaan paikallinen ei enää päätä pelisäännöistä.

Rapautuva keskusta on varoittava skenaario. Ensin lähti urheiluliike. Sitten pankki. Sitten kahvila, joka oli ollut samassa kulmassa kolmekymmentä vuotta. Jokainen lähtö tuntui pieneltä – mutta yhdessä ne muuttivat kaiken. Kukaan ei ottanut vastuuta kokonaisuudesta.

Skenaariot esittelevät neljä erilaista kaupunkikeskustojen tulevaisuutta.

Suomi on jo jakautunut

Taustatiedot suomalaisten kaupunkikeskustojen nykytilasta antavat aihetta sekä varovaiseen optimismiin että huoleen. Kaupunkikeskustojen elinvoima nousi Suomen kaupunkikeskustojen elinvoima- ja asukastietojen mukaan vuonna 2025 keskimäärin 0,4 prosenttia – ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Silti vapaita liiketiloja on keskustoissa keskimäärin 10,3 prosenttia.

Erot kaupunkien välillä ovat suuria. Rovaniemi erottuu positiivisesti: vapaita tiloja on vain 6,3 prosenttia. Taustalla vaikuttavat kansainväliset matkailuvirrat sekä määrätietoinen kehittämistyö. Seinäjoella tilanne on toinen: vapaita liiketiloja on 16,4 prosenttia eli selvästi valtakunnallisen keskiarvon yläpuolella, vaikka kehitys onkin viime vuodesta hieman parantunut. 

Häviäjäksi ei synnytä – mutta voittajaksi ei ajauduta

Skenaariotyön viesti on selkeä: passiivisuus on myös valinta, eikä se yleensä johda hyvään suuntaan. Ennakoiva yhteistyö, kyky yhdistää digitaalinen ja fyysinen ympäristö sekä rohkeus uudistaa toimintamalleja erottavat elinvoimaiset keskustat hiipuvista.

Joitain strategioita pidetään toimivina kehityssuunnasta riippumatta: kokemuksellisuus, jota ei voi tilata kotiin, joustavat tila- ja liiketoimintamallit, jaettu infrastruktuuri, sekä aito paikallinen identiteetti, joka erottaa standardoiduista ketjukonsepteista.

Tutustu skenaarioihin: Kaupunkikeskustat 2036

Skenaariot on laadittu kaupunkien, päättäjien ja yritysten päätöksenteon tueksi. Haluatko syventyä aiheeseen tarkemmin? Kutsu asiantuntijamme esittelemään skenaariot organisaatiollesi – ota yhteyttä, niin sovitaan sopiva ajankohta.