EU pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen PPWR soveltaminen alkaa 12.8.2026 ja muuttaa kuljetuspakkausten tuottajavastuun määräytymistä koko EU:ssa. Erikoiskaupan yritysten on syytä tarkistaa, mitkä niiden pakkauksista kuuluvat jatkossa tuottajavastuun piiriin ja miten vastuu hoidetaan. Lisäksi suoraan loppukäyttäjille muihin EU-maihin myyvien yritysten on huomioitava tuottajavastuu erikseen kohdemaissa.

EU pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen eli PPWR (asetus (EU) 2025/40) soveltaminen alkaa 12. elokuuta 2026. Samalla nykyinen pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi (94/62/EY) kumotaan.

Asetus on suoraan sovellettavaa EU-oikeutta, joten se koskee kaikkia jäsenmaita sellaisenaan ilman kansallista täytäntöönpanolakia.

Erikoiskaupan yritysten kannalta yksi käytännössä merkittävimmistä muutoksista koskee sitä, kuka on jatkossa tuottajavastuussa kuljetuspakkauksista eli esimerkiksi pahvilaatikoista, lavoista, kääreistä ja muista tuotteiden kuljetukseen ja varastointiin käytettävistä pakkauksista.

Aiemmin pakkauksen fyysinen pakkaaja on usein ollut tuottajavastuussa myös kuljetuspakkauksista riippumatta siitä, kenen tuotemerkki pakkauksessa on näkynyt. PPWR muuttaa tätä lähtökohtaa: kuljetuspakkausten (ja vastaavasti palvelupakkausten sekä alkutuotannon pakkausten) tuottajavastuu kohdistuu jatkossa pääsääntöisesti pakkauksen valmistajaan tai maahantuojaan – ei siihen yritykseen, joka pakkausta käyttää tuotteidensa kuljetuksessa.

Kaksi tilannetta, jotka yrityksen on syytä erottaa toisistaan

• Tavallinen, brändäämätön kuljetuspakkaus. Jos yritys käyttää yleiskäyttöistä, tunnistamatonta pahvilaatikkoa, lavaa tai muuta kuljetuspakkausta, jossa ei näy yrityksen nimeä, logoa tai tavaramerkkiä, tuottajavastuu siirtyy pakkauksen valmistajalle tai maahantuojalle. Tällöin yrityksen ei tarvitse itse rekisteröityä tuottajaksi tämän pakkauksen osalta eikä raportoida siitä tuottajayhteisölle.
• Omalla logolla tai tavaramerkillä varustettu kuljetuspakkaus. Jos kuljetuspakkaus on tunnistettavissa yrityksen omaksi – esimerkiksi painettu logo verkkokaupan lähetyslaatikossa – tuottajavastuu säilyy pakkauksen markkinoille saattavalla yrityksellä itsellään, riippumatta siitä, että kyseessä on kuljetuspakkaus. Tämä koskee PPWR:n mukaan kaikkia pakkaustyyppejä: jos yritys saattaa pakkauksen tai pakatun tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään, se on tuottajavastuussa ja vastaa myös raportoinnista.

”PPWR kääntää vanhan ajattelun ylösalaisin: jatkossa ei kysytä, kuka pakkausta käyttää, vaan kenen logo siinä näkyy. Yritysten kannattaa käydä pakkausvalikoimansa läpi juuri tästä näkökulmasta, sillä sama yritys voi olla vastuussa yhdestä pakkauksesta ja vapaa toisesta”, sanoo Erikoiskaupan liitto Etu ry:n edunvalvontajohtaja Jukka Ropponen. 

Poikkeus: mikroyritykset
Mikroyritysten (alle 10 työntekijää, liikevaihto alle 2 miljoonaa euroa) osalta vastuu säilyy varsinaisella pakkauksen tai pakatun tuotteen valmistajalla myös silloin, kun pakkaus on brändätty.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä erikoiskaupan yrityksille

• Kartoittakaa käytössä olevat kuljetuspakkaukset: mitkä ovat geneerisiä ja mitkä on varustettu oman yrityksen nimellä, logolla tai tavaramerkillä (esim. verkkokaupan lähetyslaatikot, teipit, painetut lavakääreet).
• Jos kuljetuspakkaus on brändätty, varmistakaa, että yritys on rekisteröitynyt tuottajaksi ja liittynyt tuottajayhteisöön (Suomessa käytännössä usein Suomen Pakkaustuottajat Oy:n tai Sumi Oy:n kautta) sekä että raportointi kattaa myös nämä pakkaukset.
• Jos kuljetuspakkaus on brändäämätöntä, tarkistakaa pakkaustoimittajan kanssa, että vastuu ja rekisteröinti on selvästi toimittajalla (valmistaja/maahantuoja) – tämä kannattaa kirjata myös hankintasopimuksiin.
• Huomioikaa, että sama yritys voi olla tuottajavastuussa osasta pakkauksiaan (brändätyt) ja vapautua vastuusta toisen osan kohdalla (brändäämättömät) – vastuu on siis arvioitava pakkauskohtaisesti, ei koko yrityksen tasolla.
• Mikroyritysten kohdalla muistettava erillinen poikkeus: vastuu säilyy valmistajalla myös brändätyn pakkauksen osalta.
• Seuratkaa kansallista tulkintaohjeistusta: Lupa- ja valvontavirasto valmistelee tarkentavia linjauksia tuottajan määritelmästä, ja jäsenmaiden on ilmoitettava PPWR:n noudattamatta jättämisestä seuraavat hallinnolliset sanktiot 12.2.2027 mennessä.

Entä jos yritys myy tuotteita ulkomaille – pitääkö rekisteröityä joka maahan?

Pääsääntö: kyllä, jos yritys myy suoraan loppukäyttäjälle. Jos yritys myy pakattuja tuotteita etämyyntinä (esim. verkkokaupan kautta) suoraan loppukäyttäjälle toiseen EU-maahan, yritys on tuottajavastuussa pakkauksista siinä maassa – ei ainoastaan Suomessa. Tuottajavastuu on hoidettava erikseen jokaisessa maassa, johon myydään suoraan loppukäyttäjälle, ja lisäksi erikseen jokaisen tuotealan (esim. pakkaukset erikseen sähkö- ja elektroniikkalaitteista) osalta. Pelkkä suomalainen Pakkaustuottajat/Sumi-rekisteröinti ei siis riitä kattamaan ulkomaille suuntautuvaa suoramyyntiä.

Kaksi tapaa hoitaa velvoite kohdemaassa:

1. Yritys voi liittyä suoraan kohdemaan tuottajayhteisöön tai -rekisteriin ja raportoida sille markkinoille saattamansa määrät.
2. Vaihtoehtoisesti yritys voi nimetä kohdemaahan sijoittautuneen valtuutetun edustajan, joka hoitaa tuottajavastuuvelvoitteet – rekisteröinnin, raportoinnin ja maksut – kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti yrityksen puolesta. Valtuutettu edustaja voi usein hoitaa velvoitteet samalla sopimuksella useassa maassa ja useamman tuotealan (esim. pakkaukset ja SER) osalta.

Huomio: joillekin tuotealoille valtuutettu edustaja on pakollinen. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden, kertakäyttöisten muovituotteiden (SUP) sekä muovia sisältävien kalastusvälineiden etämyynnissä toiseen EU-maahan valtuutetun edustajan nimeäminen on ainoa tapa hoitaa tuottajavastuu – suoraan tuottajayhteisöön liittyminen ei riitä. Sama koskee akkuja ja paristoja. Pakkausten osalta yritys voi toistaiseksi valita kummasta tavasta tahansa, mutta yritysten kannattaa tarkistaa kohdemaakohtaisesti, onko käytäntö sielläkin muuttumassa PPWR myötä.

Milloin rekisteröintiä ei tarvita kohdemaassa. Jos yritys myy tuotteensa B2B-jälleenmyyjälle tai maahantuojalle, joka itse saattaa pakatut tuotteet markkinoille kohdemaassa omissa nimissään, tuottajavastuu on tällä jälleenmyyjällä tai maahantuojalla – ei alkuperäisellä suomalaisella myyjällä. Vastuu syntyy nimenomaan silloin, kun myydään suoraan loppukäyttäjälle (kuluttajalle tai ammattimaiselle loppukäyttäjälle, joka ei myy tuotetta eteenpäin).

Verkkoalustat ja markkinapaikat. Jos yritys myy verkkoalustan tai -markkinapaikan kautta, alustan ylläpitäjän on PPWR:n myötä varmistettava, että alustaa käyttävät myyjät ovat rekisteröityneet ja hoitaneet tuottajavastuunsa kohdemaassa. Tämä voi käytännössä tarkoittaa, että alusta pyytää yritykseltä näyttöä rekisteröinnistä ennen myynnin sallimista kyseiseen maahan.

Sama pätee toisin päin. Jos ulkomainen yritys myy suoraan pakattuja tuotteita suomalaisille loppukäyttäjille, sen on vastaavasti liityttävä suomalaiseen tuottajayhteisöön tai nimettävä Suomeen sijoittautunut valtuutettu edustaja. Tämä on hyvä tietää myös, kun arvioidaan kilpailutilannetta ulkomaisten verkkokauppojen kanssa.

”Ulkomaankaupassa moni yritys yllättyy siitä, ettei kotimainen tuottajarekisteröinti riitä. Suosittelemme yrityksiä selvittämään ajoissa, tarvitaanko kohdemaissa oma rekisteröinti vai kannattaako velvoitteet ulkoistaa valtuutetulle edustajalle – varsinkin, jos vientimaita on useita”, sanoo Ropponen.