Kaupunkilaisilta kysytään usein, millaisen keskustan he haluaisivat. Mutta entä jos kysymys on väärä? Oulussa keskustan kehittämiseen on etsitty uudenlaista lähestymistapaa, jossa yksittäisten toiveiden sijaan tunnistetaan ihmisten syvempiä tarpeita. Näkökulma-kirjoituksessa tulevaisuusmuotoilija Johannes Helama Oulun Liikekeskus ry:stä kertoo, miten kaupunkilaisten kokemuksista voidaan rakentaa yhteinen suunta keskustan kehittämiselle ja samalla vahvistaa yritysten toimintaedellytyksiä.

Yksi kaupunkikehittämisen vakiokäytännöistä onkin se, että kaupunkilaisilta kysytään, minkälaisen kaupungin he haluaisivat. Kaupunkien keskustat, joissa yhdistyvät julkiset tilat ja kaupalliset ympäristöt, ovat tällöin kuuma puheenaihe. Aika monella meistä kaupunkien kehittämisen parissa työskentelevällä ihmisellä on kuitenkin sellainen kokemus, että kaupunkilaisten ideoiden toteuttaminen ei rakenna kaupunkilaisten unelmien kaupunkia. Tämä viittaa siis siihen, että kysymyksemme kaupunkilaisille on väärä.

Olen esimerkiksi osallistanut kaupunkilaisia ja kysynyt, miten linja-autoliikennettä pitäisi kehittää. Tällaisessa tilanteessa ihmiset vastaavat parhaan kykynsä mukaan ja ajattelevat, että jos linja-autopysäkki olisi lähempänä omaa kotiosoitetta, toimisi julkinen liikenne aiempaa paremmin. Eihän kukaan ehdi ennen vastaamista ajatella sitä, että pysäkkien lisääminen linjoilla oikeasti hidastaa pääsemistä paikasta A paikkaan B, ja tätä kautta saa ihmiset valitsemaan yli 30 minuutin matkoilla henkilöauton. Metro on juuri siksi niin suosittu, että pysäkkejä on harvassa ja matka-ajat ovat nopeita.

Dave Snowden onkin todennut, että asukkailta ei saa kysyä liian suoraan mitä he haluavat. Näin tehdessä nimittäin saa varmuudella vääriä vastauksia. Ihmiset eivät tiedä mitä haluavat, ennen kuin näkevät miten asioita voi tehdä toisin. Ja kun he näkevät uudenlaisen toteutuksen, haluavat he jo jotain aivan muuta.

Jääkö jäljelle siis vain epätoivo? Ei, vaan ihmisten reaktiot. Mielipiteet, ideat tai vastaukset esittämiisi kysymyksiin eivät kerro totuutta, mutta reaktiot ovat aitoja. Mitä tahansa siis oletkaan kehittämässä, tee jotain radikaalisti totutusta poikkeavalla tavalla. Ja anna ihmisten reagoida tähän uudenlaiseen toteutukseen. Kysy mitä tunteita tämä villi toteutus heissä herättää ja mistä reaktiot kumpuavat? Eli kysy miksi tämä on asukkaille tärkeä ja merkityksellinen asia? Ja kuten muotoilijat sanovat, kysy vielä perään ainakin viisi kertaa “miksi?”. 

Jos etsit tätä kautta saamistasi vastauksista sitä mikä toistuu, löydät perille, eli juurisyiden lähteelle. Juurisyiden ympärille rakennetut ratkaisut täyttävät pysyviä ihmisten inhimillisiä tarpeita, eivätkä vain ajoittain melko nopeastikin vaihtuvia haluja.

Oulussa etsittiin vastausta pintaa syvemmältä

Meillä Oulussa on tuhansien kaupunkilaisten kanssa yhdessä määritelty kaupungin keskustaan liittyvät inhimilliset tarpeet toivotun tulevaisuuden keskustaan. Määrittelyssä oli mukana asiantuntijoita monelta alalta, mutta keskiössä oli taiteilijoiden kyky saada kaupunkilaiset kokemaan tuttu kaupunkikeskusta aivan uudella tavalla. Tätä kautta siis rakensimme kaupunkilaisille mahdollisuuden kertoa meille taideteosten synnyttämistä reaktioista.

Oululaiset tarvitsevat kaupunkikeskustan, joka viettelee heidät viettämään siellä aikaa ilman erityistä syytä.

• Toivotun tulevaisuuden keskusta on kohtaamispositiivinen, koska se tekee ihmisten väliset kohtaamiset luontevimmiksi ja vahvistaa kokemusta yhteisestä arjesta. Kaupunkilaiset siis kokevat arkensa hieman yksinäiseksi, eikä yksinäisyys ole pelkästään yksilön ongelma, ja laadukas kaupunkikeskusta on osa tämän ongelman ratkaisua.
• Toivotun tulevaisuuden keskusta on hyvinpitelevä, koska se tukee palautumista ja tarjoaa hetkiä arjen yläpuolella. Tämä siis siksi, että kaupunkilaiset kokevat arkensa liian suorituskeskeiseksi. Kaupunkilaisilla on tarve haistaa, maistaa, tunnustella, katsoa ja kuunnella, sillä muuten elämä surkastuu loputtomaksi tehtävälistaksi.
• Toivotun tulevaisuuden keskusta on myös ikiaikainen, koska se vahvistaa tunnetta jatkuvuudesta menneen, nykyisen ja tulevan välillä, elää vuorokauden ja vuoden rytmeissä ja vahvistaa ajatusta siitä, että siellä elävä ihminen on osa itseä suurempaa tarinaa. Tämä vähentää ihmisten kokemaa ahdistusta. Kaupunkilaiset tarvitsevat neljän vuodenajan ja neljän vuorokauden ajan suistokaupungin. Tällainen kaupunkikeskusta on “VEP” eli veto-, elin- ja pitovoimainen.
• Toivotun tulevaisuuden keskusta on myös leikkisä, koska se kutsuu osallistumaan, kokeilemaan, yllättymään ja käyttämään mielikuvitusta. Leikki on särö, joka herättää kaupunkilaisten mielen arjessa, tätä oululaiset kaipaavat ja tarvitsevat. Sillä ilman uteliasta mieltä arki toistuu liian yksitoikkoisena.

Miten hyvin uskot, että nämä laatukriteerit resonoisivat oman kotikaupunkisi asukkaissa?

Kaupunkilaisten tarpeista keskustan yhteiseksi suunnaksi

Yhdessä kaupunkilaisten kanssa määritellyt kaupunkikeskustan kehittämisen laatukriteerit mahdollistavat sen, että yrityskohtainen kehittäminen voidaan keskustassa tehdä yhteistä pelikirjaa noudattaen. Nyt yksittäinen yrittäjä saa keskittyä oman yrityksensä kehittämiseen eli siihen että viivan alle jää jatkossa enemmän rahaa, kuitenkin yhtä aikaa tietäen vahvistavansa yhdessä muiden yrittäjien kanssa keskustan laatua paikallisten ihmisten silmissä. Keskiössä on kaupunkilaisten elämänlaatua vahvistavat palvelut.

Ja laatukriteerit toimivat myös siltana julkisen ja kaupallisen välillä. Jos rakennamme toiminnallisesti hyvinpitelevän julkisen puiston, jonka ympärillä on sitä tukevia kaupallisia palveluita, teemme yhteistyötä, jolla on yhdessä rakennettu suunta. Kaupunki ei siis määrittele, millainen tietyn kahvilan pitää olla eikä yrittäjä suunnittele puistoa, mutta molemmat voivat rakentaa samaa tavoiteltua kaupunkikokemusta. Tämän pitäisi olla meidän kaikkien mielessä “se suuri investointihanke”, joka rakentaa kaupungistamme aivan uudenlaisen. Älä siis kysy kaupunkilaisilta minkälaisen kaupunkikeskusta he haluaisivat, vaan kehitä yritysten ja kaupunkilaisten kanssa yhdessä keskusta, joka mahdollistaa siellä asuville ja siellä vieraileville ihmisille laadukkaamman arjen.

Kirjoittaja Johannes Helama on tulevaisuusmuotoilija Oulun Liikekeskus ry:n Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hankkeessa.