Jos sanon keskustojen kehittämisen näkökulmasta ei tapahtumille, yhteistyölle, yritysmyönteisyydelle ja isoille rakennushankkeille, pidätkö minua aivan hulluna?

Leikitellään tällä hetkisen.

Otetaan ensin käsittelyyn tapahtumat. Niistä minulle tulee mieleen sanonta, “ei kaivettu vesi kaivossa pysy” ja pohdin kuinka järkevä investointi on tapahtumiin sijoitettu raha, jos keskustan kaupunkiympäristön laatu ei ole paras mahdollinen? Eli, onko järkevää houkutella ihmisiä tapahtumilla keskustaan, jos sen puistot, aukiot ja kadut ei saa sinne houkuteltuja ihmisiä jäämään ja viettämään keskustassa aikaa, vaan he lähtevät heti tapahtuman loppuessa kotiin?

Entäpä sitten yritysten keskenään tekemä yhteistyö? Ikävä kyllä se on usein pinnallista, erittäin työlästä, eikä yrittäjien prioriteettilistalla kauhean korkealla, ymmärrettävästi kun näkökulma on - kuten pitääkin - tämän vuosineljänneksen tuloksessa. Miksi siis pitäisi tanssia vuosia kokousrumbaa tai työpajabalettia, jos siitä saatava hyöty on parhaimmillaan hyvä mieli?

Ja tunnustetaanpa myös, että vaikka kaupunkien keskinäinen kilpailu yritysmyönteisyyden SM-liigassa on puheen tasolla kovaa, käytännössä yritysmyönteisyys on pahimmillaan vain yksittäisten yritysten edunvalvontaa. Väärällä tavalla tulkittuna yrittäjämyönteisyys vie väistämättä keskustan kehittämisen väärille urille. Jos toteutamme tätä “myönteisyyttä” kuuntelemalla nykyisten yritysten oletettuja tarpeita ilman laajempaa kokonaiskuvaa ja yhdessä tehtyä visiota, yrittäjämyönteisyydestä tulee usein väline kaupunkiympäristön laatua kehittävien hankkeiden hankaloittamiseen.

Isot hankkeet kaupunkikehittämisen näkökulmasta lyttää allekirjoittaneen lisäksi kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää (Helsinki takaisin jaloilleen: askelia toimivampaan kaupunkiin 2011), jonka mielestä meillä suomalaisilla on taipumus keksiä aina uusi iso rakennushanke, jonka valmistumisen jälkeen oma kotikaupunkimme on vihdoin oikea kaupunki. Tavoite kuitenkin aina pakenee kun seuraava uusi projekti käynnistyy ennen kuin edellinen on valmis. Suuret hankkeet synnyttävät kuitenkin kolkon tyylikästä monumentaalikeskustaa, joka ei saa ihmisiä kuljeskelemaan, ihastelemaan ja oleskelemaan. Toki poikkeuksiakin on.

Jos sanon “EI” kaikille näille neljälle kaupunkikehittämisen ydinteesille, mitä sitten kannatan? Ykkösenä, kakkosena, kolmosena ja nelosena listallani on olemassa olevan julkisen kaupunkitilan laadullinen kehittäminen eli kaupunkiympäristöön tehtävät parannukset kaupunkilaisten inhimillisten tarpeiden mukaisesti. Meillä Oulussa on nyt nämä kaupunkilaisten tarpeet kartoitettu (kolmen viime vuoden aikana) ja kaupunkilaiset ovat selkeästi ilmaisseet, että julkista kaupunkitilaa pitää kehittää leikkisämmäksi, ikiaikaisemmaksi, kohtaamispositiivisemmaksi ja hyvinpitelevämmäksi.

Johannes Helama toimii tulevaisuusmuotoilijana Oulun Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hankkeessa.

Miksi näin? Käydään läpi uudelleen neljä teesin lista.

Laadukas toiminnallisuuksia mahdollista julkinen kaupunkitila lunastaa tapahtumilta toivotun lupauksen, eli samanhenkisten ihmisten kohtaamisen 24/7 ja 365. Tämä investointi siis luo tuottoa vuoden jokaisena päivänä. Siksi yksittäisinä päivinä, rajattuina kellonaikoina järjestetyt kertaluonteiset tapahtumat ovat oikeasti kalliita.

Yhteistyön vaikeuskerroin on kova erityisesti silloin kun yrityksistä yritetään kasata yhteistä joukkuetta ilman valmentajaa ja yrittäen yhdessä keksiä miten meidän joukkueen pitäisi pelata? Mutta jos tiettyä katua, puistoa tai aukiota (hyperlokaali näkökulma) kehitetään kaupunkilaisten kanssa määriteltyjen laatukriteerien pohjalta, voivat sen ympärillä olevat yritykset voivat mukautua muutokseen ja hyötyä siitä itsekin.

Eri keskustan alueiden omaleimaisen tunnelman ja identiteetin vahvistaminen julkisen kaupunkitilan avulla on keskustassa paras yritysmyönteinen toimenpideohjelma. Sillä näin keskustan alueet erilaistuvat ja mahdollistavat sen, että myös erilaisille yrityksille löytyy keskustasta juuri se oikea paikka. Niin vuokratasolta, tunnelmaltaan, saavutettavuudeltaan kuin myös asiakkaiden löytämisen näkökulmalla.

Isot hankkeet ovat liian suunniteltuja elävän kaupunkikeskustan näkökulmasta. Aika lähellä totuutta on se ajatus, että kaupunkia ei voi suunnitella, vaan kaupunki rakentuu pienistä muutoksista vähitellen, yritysten ja kaupunkilaisten kanssa yhdessä. Näin syntyy monta kertaa varmemmin keskusta, joka kannustaa kaupunkilaisia ottamaan kaupunkitilan itselleen, ilman että meidän kaupunkikeskustayhdistysten tai kenenkään mukaankaan tarvitsee investoida kehittämiseen mittaamattomia määriä julkisia tai yksityistä rahaa.

Mutta poistetaan lopuksi vielä väärinkäsitykset.

Tapahtumilla on laaja kaupunkikulttuurinen merkitys ja niitä kannattaa tuottaa ja tukea, vaikka ne eivät kaupunkikeskustan kehittämisen kannalta olekaan tuottavin investointi. Yritysten välistä yhteistyötä tarvitaan, jos halutaan tehdä aidosti jotain koko keskustan kokoista, jota ei kukaan yksin pysty toteuttamaan. Yritysmyönteisyys on hyvä asia silloin kun se ei yritä kaventaa edunvalvontaa vanhan maailman ylläpitämisen näkökulmaan, vaan luo mahdollisuuksia tulevaisuuden liiketoimintamalleille ja edelläkävijä yrityksille. Ja toki isojakin rakennushankkeita tarvitaan, erityisesti silloin kun ne luovat edellytyksiä kaupungin laajemman vision toteuttamiselle. Ja kyllä ne myös välillä visiosta irrallisena luovat tulevaisuudenuskoa ja sitä kautta vauhtia kaupunkikehittämisen väkipyörälle.

Tehdään toivottu tulevaisuus yhdessä,
Johannes Helama
Tulevaisuusmuotoilija

Toivotun tulevaisuuden kaupunkikeskusta -hanke
Oulun Liikekeskus ry

044 4939470
johannes@oulunliikekeskus.fi