Ennakointityön merkitys liiketoiminnan kehityksessä kasvaa. Yritysten pitäisi panostaa enemmän innostavan vision luomiseen ja sen käyttämiseen johtamisen työkaluna, uskovat tulevaisuudentutkijat.

Muutokset voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Niihin, jotka rysähtävät päälle kertarysäyksellä ja niihin, jotka tulevat hiljaa hiipien. Ensimmäisten kanssa selviämme keskimäärin aika hyvin. Sopeutuvana lajina totumme nopeasti uusiin asioihin. Rysähtävät muutokset jäävät siksi usein lyhytaikaisiksi, koska alkusokin jälkeen elämme pian jo täysillä uudessa normaalissa.

Hiipivien muutosten kanssa on vaikeampaa. Ne ovat kuin rikkinäinen ovenkahva: kukaan ei jaksa korjata, kun huonollakin pärjää. Opimmehan nopeasti sulkemaan oven vippaskonstilla.

Maailmanmenoa katsellessa saattaa herätä ajatus siitä, että koko maailma on tällä hetkellä kuin rikkinäinen ovenkahva. Se toimii kuitenkin jotenkuten, koska sopeudumme siihen, että se on rikki.

”Käytämme ovea siitä huolimatta. Sopeutuvaisuus on syy sekä ihmiskunnan menestykseen että kiroukseen”, sanoo dosentti Samuel Piha Turun yliopistosta.

Piha puhui Erikoiskaupan liiton Ennakoimalla etumatkaa -seminaarissa toukokuussa Helsingissä.

Pihan mukaan juuri hiipien tulevat muutokset saattavat hämärtää sen, mitä ympärillä todellisuudessa tapahtuu. Katse kiinnittyy helposti rikkinäiseen kahvaan, ei siihen, miksi se alun perin rikkoutui. Yrityksille näkymän kapeutuminen voi aiheuttaa sen, että ne keskittyvät vääriin asioihin.

”Se, millaisiin riskeihin varaudumme, muovautuu sosialisaation kautta. Siihen vaikuttavat esimerkiksi kasvatus, ideologiat ja median välittämä maailmankuva. Kriittinen kysymys kuuluu, varaudutaanko yrityksissä oikeisiin asioihin ja miten niihin varaudutaan.”

Kiinnitä huomio siihen, mikä on pysyvää

Pihan mukaan tulevaisuudentutkimuksessa olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös siihen, mikä ei muutu. Hän vertaa tulevaisuudentutkimusta matematiikkaan, jossa pitää tuntea vakio voidakseen tarkastella muuttujia.

”Myös tulevaisuutta kannattaa tutkia niin, että katsoo sitä, mikä pysyy. Silloin pystytään analysoimaan muutokset.”

Samassa seminaarissa puhunut tulevaisuusmuotoilija Minna Koskelo muistutti ennakoinnin kolmesta lähtökohdasta:

• Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Sen sijaan voimme tutkia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia nykyhetkessä.
• Tulevaisuutta ei ole ennalta päätetty. Sen sijaan siihen vaikuttavia signaaleja ja muutosajureita on tunnistettavissa.
• Tulevaisuusajattelun avulla tulevaisuuden mahdollisuuksiin voi tarttua ja muotoilla tulevaisuutta haluamaansa suuntaan.

Tutkimusten mukaan ihmiset voivat paremmin, jos heillä on uskoa tulevaan. Työelämässä se tarkoittaa sitä, että jos ihmiset kokevat organisaation vision innostavaksi, he suoriutuvat työssään tehokkaammin a ovat parempia ongelmanratkaisijoita.

Tulevaisuudesta kommunikointi voi siis parantaa suorituskykyä ja hyvinvointia. Kommunikoimatta jättäminen puolestaan laskea sitä ja aiheuttaa jopa ahdistusta.

Koskelon mielestä innostava visio onkin aliarvostettu työkalu, sillä ihmisissä on sisäänrakennettuna halu ymmärtää, mihin yritys on menossa.

”Missä ovat visiot? Niiden perään kyllä huudellaan mutta miksi ei tehdä innostavia visioita? Se yritysjohtaja, jolla on jotain kiinnostavaa sanottavaa tulevaisuudesta, on haluttu johtaja.”

Tärkeintä on kyky ajatella ja mielikuvitella

Koskelo muistuttaa, että yhtä ainoaa tapaa lähteä ennakoimaan ei ole olemassa. Organisaatio voi lähteä tutkimaan tulevaisuuksia monia reittejä pitkin: viestinnästä, hr:stä, asiakaskokemuksesta, markkinoinnista, johtoryhmästä, strategiasta tai vaikkapa tuotekehityksestä käsin.

Tärkeintä on kyky ajatella ja ennen kaikkea pitää mieli avoinna.

”Ennakointi edellyttää avointa mieltä ja ajattelun oikopolkujen ja virheiden tunnistamista.”

Se ei olekaan ihan helppoa, sillä ihmisillä on taipumus tehdä tulkintoja asioista omista lähtökohdista käsin. Koskelo kehottaakin kiinnittämään huomiota neljään asiaan: megatrendeihin, trendeihin, heikkoihin signaaleihin ja villeihin kortteihin.

Jokaisen kohdalla pitäisi pysähtyä miettimään, mikä sen merkitys on omalle organisaatiolle, millä todennäköisyydellä se vaikuttaa, onko se uhka vai mahdollisuus, miten uhat voisi kääntää mahdollisuuksiksi ja mahdollisuudet hyödyksi.

”Ennakointi on hyödytöntä ilman tulkintaa”, Koskelo sanoi.