Mitä nopeammin ja arvaamattomammin maailma muuttuu, sitä enemmän yrityksissä tarvitaan mielikuvitusta, riskinottokykyä ja rohkeutta. Viralliseen tulevaisuuskuvaan ei pidä koskaan kiinnittyä liikaa, varoittaa ennakointityön kokenut asiantuntija Panu Kause.

Monissa yrityksissä on pitkään tuskailtu sumuisten tulevaisuudennäkymien kanssa. Milloin markkinoita mullistaa pandemia, milloin sota Euroopassa, milloin taas demokraattisten valtioiden arvaamattomat valtionpäämiehet. Maailmassa tapahtuu asioita, joiden ei pitänyt olla mahdollisia.

Yrityksissä pähkäillään nyt, mitä uskaltaa tehdä, kun koskaan ei tiedä, millainen kriisi seuraavan nurkan takana lymyilee. Kukaan ei halua veikata väärää hevosta mutta paikoilleenkaan ei voi jäädä.

Kukaan ei osaa ennustaa tulevaisuutta, mutta kaikki voivat kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia ja valmistautua niihin. Mitä vahvempaa ennakointiosaamista ja ennakkoluulottomampaa skenaarioajattelua yrityksissä on, sitä paremmin ne selviävät sellaisistakin muutoksista, jotka tulevat täysin puskista.

Tulevaisuutta ei voi mitata – mutta siihen voi varautua

Ennakointityökaluja kehittävän FIBRESin toimitusjohtaja Panu Kause kehottaa yrityksiä tekemään tulevaisuusajattelua neljän rakennuspalikan avulla:

• Tunnetut tosiasiat eli faktat (known knows). ”Nämä asiat me tiedämme”.
• Tuntemattomat tosiasiat (unknown knows). ”Asiat, jotka ymmärrämme, mutta emme olleet tietoisia.”
• Tunnetut tuntemattomat (known unknows). ”Asiat, joista tiedämme, ettemme tiedä.”
• Tuntemattomat tuntemattomat (unknown unknows). ”Asiat, joista meillä ei ole hajuakaan.”

Kause puhui Erikoiskaupan liiton Ennakoinnilla etumatkaa -seminaarissa, joka järjestettiin 7. toukokuuta Helsingissä.

Kause muistuttaa, että vaikka kohta yksi on yrityksille periaatteessa helppo, siinä piilee ansa, johon moni yritys on astunut. Faktoiksi saatetaan nimittäin luulla asioita, jotka eivät sitä olekaan. Historia on täynnä menneen loiston firmoja, jotka eivät suostuneet näkemään, mihin maailma on menossa.

”Mieli kiinnittyy helposti viralliseen tulevaisuuskuvaan tai mittaroituun dataan. Jos joku innovoi jotain uutta, saatetaan heti kysyä, missä ovat bisneslaskelmat. Ensimmäinen asia onkin luoda yritykseen kulttuuri, jossa hyväksytään, että kaikkea ei voi mitata. Täytyy omaksua se, että tulevaisuus on jotain, mitä me emme tiedä.”

Kolmoskohdasta hyvä esimerkki oli koronapandemia. Oli tiedossa, että ihmisille vakavat virukset saattavat levitä pandemiaksi asti, mutta kukaan ei osannut ennustaa, miten vakavasta taudista olisi kyse tai miten kauan pandemia kestäisi. Pikkuhiljaa sen kanssa opittiin elämään, ja taudista tuli uusi normaali.

Vaikein paikka on luonnollisesti kohta neljä. Kause painottaa, että mitä kaoottisemmaksi maailma menee, sitä tärkeämpää olisi pystyä kuvittelemaan myös tulevaisuuksia, jotka tuntuvat mahdottomilta. Miten se sitten tapahtuu?

Ensinnäkin Kause kehottaa rakentamaan yritykseen vahvoja mutta joustavia prosesseja, jotka mahdollistavat tutkimisen, uuden oppimisen ja omaksumisen uteliaasti ja nopealla aikataululla. Samoin on hyvä pohtia, mitkä asiat ovat yritykselle elintärkeitä, ja mitkä taas sellaisia, joista voi tiukan paikan tullen luopua.

Toiseksi Kause kannustaa valjastamaan koko organisaation kyvyt käyttöön. Usein skenaariotyöhön pääsee osallistumaan vain pieni porukka yrityksen avainhenkilöitä, mutta silloin iso potentiaali luovuutta, tietoa ja osaamista jää hyödyntämättä. Mitä monimuotoisempi työyhteisö on ja mitä paremmin sen tietotaitoa käytetään, sitä monipuolisemmin se osaa luoda erilaisia tulevaisuuskuvia.

Kolmanneksi Kause kehottaa tekemään varautumissuunnitelmia ja opettelemaan sietämään epävarmuutta.

”Pelkkä skenaarioajattelu ei auta, täytyy myös toimia ja samalla monitoroida koko ajan sitä, mitä ympärillä tapahtuu.”