Suomen hoitojonot kasvavat vuosi vuodelta, ja erityisesti silmätaudeissa tilanne on kriisiytynyt. Samaan aikaan yksityisellä puolella vapaita aikoja löytyy nopeasti. Terveydenhuollon rakenteet kaipaavat uudistusta – ja nyt, ammattihenkilölainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä, siihen avautuu historiallisen tärkeä mahdollisuus. Aiheesta kirjoittaa näkökulmassaan Näkeminen ja silmäterveys Näe ry:n toimitusjohtaja Panu Tast.

Suomen hoitojonot kasvavat vuosi vuodelta, vaikka purkutoimia on yritetty. Silmätaudeissa yli 30 000 ihmistä odottaa hoitoonpääsyä – eikä kyse ole hetkellisestä ruuhkasta, vaan pitkäaikaisesta, rakenteellisesta ongelmasta. Kaihileikkausta odottaa 13 000 suomalaista, ja tuhannet ovat odottaneet hoidon tarpeen arviointia laittoman pitkään. Samaan aikaan yksityisellä puolella vapaita silmälääkäriaikoja löytyy viikoissa, optometristeille jopa päivittäin. Tuttu tarina myös muilta erikoisaloilta, osin jopa perusterveydenhuollosta.

Suomen terveydenhuollon kehittämisessä tarvitaan nyt uudenlaista ajattelua ja konkreettisia tekoja. Yksi viimeaikainen esimerkki onnistuneesta päätöksestä on terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen 16 §:n optikkotoiminnan ei-lääketieteellisten rajoitusten poistaminen. Se mahdollistaa ammattihenkilöiden laajemman osaamisen hyödyntämisen ja vähentää päällekkäistä byrokratiaa.

Parhaillaan käynnissä oleva laaja terveydenhuollon ammattihenkilölain kokonaisuudistus tarjoaa historiallisen mahdollisuuden jatkaa muidenkin kuin laillistettujen optikoiden osalta samalla tiellä ja tarkastella suomalaisen terveydenhuollon roolituksia uudelleen. Uudistuksen yhteydessä voitaisiin aidosti lähentyä muiden Pohjoismaiden käytäntöjä, joissa eri ammattiryhmien osaaminen otetaan täysimääräisesti käyttöön ja palveluiden järjestäminen on joustavampaa ja vaikuttavampaa. Nyt on hyvä hetki pohtia, miten suomalainen terveydenhuolto voisi uudistua niin, että se vastaa paremmin nykyajan tarpeisiin ja mahdollistaa sujuvamman hoitoonpääsyn ikääntyville kansalaisillemme.

Miksi emme Suomessa hyödynnä koko osaamiskenttää? Ruotsissa ja Norjassa esimerkiksi rajatulla lääkkeenmääräämisoikeudella varustetut optikot – optometristit – voivat arvioida hoidon tarvetta ja tehdä lähetteitä julkiselle puolelle – ja jopa suomalainen optometristi ruotsin kansalaiselle Suomesta käsin. Miksei sama onnistu, jos tutkittavana on suomalainen potilas ja lähete pitäisi tehdä omalle hyvinvointialueelle?

Suomen terveydenhuolto kaipaa rohkeita uudistuksia. Voisimmeko ottaa mallia muista Pohjoismaista ja siirtyä järjestelmään, jossa hyvinvointialueet keskittyvät palveluiden järjestämiseen, eivät vain tuottamiseen? Palvelusetelit, markkinahintatiedustelut ja rekisteröitymismenettelyt toisivat joustavuutta ja kustannustehokkuutta. Ne loisivat monipuolisen tuottajaekosysteemin – toisin kuin nykyiset ulkoistukset ja allianssimallit, jotka usein lukitsevat rakenteet vuosiksi ja tappavat monipuolisen palveluntuottajarakenteen.

Entä jos rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta laajennettaisiin muiden maiden mallien mukaisesti myös yksityiselle sektorille ja uusille ammattiryhmille? Keventäisikö se julkisen puolen kuormaa ja nopeuttaisi hoitoonpääsyä?

Terveysteknologia ja tekoälypohjainen diagnostiikka eivät ole enää tulevaisuutta – ne ovat jo tätä päivää monissa maissa. Suomessa niiden hyödyntäminen on vasta alussa.

Uskon, että ottamalla käyttöön myös Suomessa muualla toimiviksi osoittautuneet keinot, voimme lyhentää jonoja, nopeuttaa hoitoonpääsyä ja tehdä terveydenhuollosta mielekkäämpää ammattilaisille. Ehkä jopa parantaa alan veto- ja pitovoimaa.

Suomi voi tehdä saman kuin Tanska, Ruotsi ja Norja – mutta se vaatii rohkeutta, luottamusta portinvartijuuden sijaan ja määrätietoista yhteistyötä. Eiköhän liitytä Pohjoismaihin – ja ajatella terveydenhuoltoa vihdoin uusiksi?

Kirjoittaja Panu Tast toimii Näkeminen ja silmäterveys Näe ry:n toimitusjohtajana. Näe ry on Erikoiskaupan liiton toimialajäsen sekä osa ETU Terveysaloja.