Kun vastuullisesti toimiva pienyritys kamppailee viidakossa nimeltä tuottajavastuu, pakkausdirektiivi ja digitaalinen tuotepassi, voivat Kiinasta tulevat verkkokaupat myydä huoletta ilman samoja velvoitteita. Toimitusjohtaja Jenni Sundberg Nuppu Print Companysta kirjoittaa, miltä epätasapainoinen pelikenttä tuntuu yrittäjän pöydän ääressä.

Kun aloitin yrittäjänä 9 vuotta sitten, suunnitelmat olivat suuria ja kirkassilmäisiä. Myisimme kankaita Ruotsissa ja menisimme paperituotemessuille Saksaan ja Ranskaan. EU:ssahan on tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus, joten koko Eurooppa on meille avoinna!

Nopeasti todellisuus paljastui varsin toisenlaiseksi. Eri maiden alv-rekisteröinnit, verottajan hyväksymät kassajärjestelmät ja muut säädökset ovat tulleet tutuiksi, kun on suunnitellut myyvänsä messuilla suoraan kuluttajille. Tai kun on harkinnut markkinointia Saksaan, jo ennen ensimmäistäkään verkkokaupan tilausta olisi pitänyt hankkia kallis agentti, joka liittäisi meidät paikalliseen pakkausmateriaalin tuottajavastuujärjestelmään. Entä sitten, jos tilauksia ei tulekaan?

Viime aikoina työpöydälleni ovat päätyneet GPSR, metsäkatoasetus, jätedirektiivi ja pian tulevat tekstiilien tuottajavastuu ja digitaalinen tuotepassi. Monet niistä ovat laajoja, monimutkaisia kokonaisuuksia ja asiakirjoja, ja jo pelkästään sen selvittäminen, koskeeko koko asia meitä, voi viedä monta tuntia. Minä suomen kielen maisterina olen hyvä löytämään olennaisen tiedon, mutta usein yrittäjien vahvuudet ovat jossain muualla kuin tekstien läpi kahlaamisessa.

Isommassa yrityksessä on kokonainen tiimi hoitamassa näitä asioita, mutta pienessä yrityksessä ne kaikki tipahtavat yrittäjän pöydälle. Ne pitäisi pystyä hoitamaan siinä samalla, kun huolehtii tuotannosta, markkinoinnista, myynnistä, taloudesta, työllistämiseen liittyvistä vaatimuksista ja kaikista muista yrityksen pyörittämiseen liittyvistä pikku jutuista.

Sitten tulee Temu. Kiinalainen jätti, joka säädökset kiertäen myy mitä vain valvomatonta laatua, ilman mitään vastuuta, tulleja ja vielä ilman postikuluja. Kyseenalaisia markkinoinnin keinoja käyttäen. Varmasti kaikki jatkossa vaaditut vastuullisuusdokumentit löytyvät heiltä heti huomenna. Kun samaan aikaan me teetämme tuotteemme mahdollisimman lähellä EU:ssa ja mahdollisimman vastuullisesti, mutta silti valtavasti aikaa menee byrokratian kanssa kamppailuun, se tuntuu lähinnä märältä rätiltä vasten kasvoja. Miten voi olla, että toisia koskevat kaikki säännöt, mutta toisia ei mikään?

Kannatan sääntelyä. Siksi haluan pienenä yrittäjänä ostaa vain EU:sta. Se takaa sen, että joku muukin kuin me pienine resursseinemme valvoo tuotantoa. Sääntely pitäisi kuitenkin pystyä toteuttamaan niin, että se on harmonisoitu koko EU:ssa ja että se huomioi erikokoisten yritysten erilaiset resurssit. Lisäksi sääntelyn pitää koskea yhtä lailla yksityishenkilöiden muualta EU:hun tilaamia tuotteita.

Kun mietitään kiinalaisten kauppapaikkojen rajoittamista EU:ssa, rivien tiivistäminen laadutonta ja vastuutonta halpatuontia vastaan on yksi puoli asiaa. Toinen puoli on kuitenkin rivien tiivistäminen myös EU:n sisällä, niin että vastuullisesti toimivalle yrittäjälle EU olisi oikeasti avoin yhtenäinen markkina, jonne voisi kirkassilmäisenä suunnata, eikä into, luovuus ja vastuullinen tuotanto hukkuisi byrokratian suohon.

Kirjoittaja Jenni Sundberg on Nuppu Print Companyn toimitusjohtaja. Nuppu valmistaa kankaita ja paperi- sekä kodintuotteita, joissa piirtyy Pohjolan kukkien kauneus. Tuotteet valmistetaan mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti.