Vieraskynä

Puheeksi ottaminen ja palaute – arkiset työkalut työpaikan ilmapiiristä huolehtimiseksi

Puheeksi ottaminen ja palaute – arkiset työkalut työpaikan ilmapiiristä huolehtimiseksi

Teksti Tero Ålander
Share

27.10.2023

Share

Työpaikoilla syntyy ristiriitoja ja negatiivista kierrettä useimmiten luonnollisista syistä eli ihan todellisista ongelmista. Tulkitsemme kuitenkin usein, että konfliktit ja jännitteet ovat persoonista johtuvia. Näin toki voi olla, mutta suomalaisen tutkimustiedon (TTL 2016) mukaan suurin osa työpaikkojen epäasiallisesta käytöksestä on muista syistä johtuvaa, kuin tahallaan aiheutettua tai kohdennettua toimintaa.


On tärkeää erotella todellisista ongelmista useimmiten johtuva häiritsevä käytös ja häiriökäytös, joka voi olla jopa rikollista käytöstä. Kun kyseessä on työyhteisöön liittyvästä asiasta tai ilmiöstä, on ensisijainen työkalu puheeksiotto. Kun taas kyse on enemmänkin ammattilaisen omasta toiminnasta tai työstä suoriutumiseen liittyvistä asioista, annetaan palautetta.

Kolmen vuosikymmenen käytännön kokemuksella voin todeta, että olipa kyseessä kumpi tahansa tilanne, on toimeen ryhtyminen kokeneemmallakin ammattilaisella vaikeaa. Kynnys on monesti liian korkea ylitettäväksi, ja siksi arkisista ongelmista voi kasvaa vakavia konflikteja.

Jos palautteen antaminen tai puheeksi ottaminen voivat olla vaikeita tehtäviä, on palautteen vastaanottaminenkin monesti jännitteinen tilanne. Työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahona totesi Kalevan haastattelussa, että kriittisen palautteen vastaanottaminen on siksi vaikeaa, koska se herättää luontaisen tarpeen selittää.

Kyse voi olla puolustuksellisista reaktioista, jotka tulevat palautteen antajallekin yllätyksenä. Palautevalmentaja Mika Pesonen otsikoi webinaarin osuvasti ”Suora palaute syö hampurilaismallin aamupalaksi”. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen puolestaan korostaa, että palautteen pitää olla saajalleen hyödyllistä.

Huonoin palaute on antamaton palaute, ja samoin puheeksiotto-kortin käyttämättä jättäminen jättää toisen osapuolen ilman mahdollisuutta muuttaa toimintaansa. Kun huomaamme, että työpaikalla sattuu ja tapahtuu asioita, jotka vaarantavat organisaation tavoitteet tai negatiivinen kierre nostaa päätään, on jokaisen ryhdyttävä roolistaan riippumatta toimeen. Viime kädessä asioista on vastuussa aina työnantaja, mutta jokainen työyhteisön jäsen on näissä asioissa organisaationsa avainhenkilö.

Epäammattimainen puuttuminen ja toisaalta puuttumattomuus ovat pahoinvoinnin aiheuttajia pahimmasta päästä. Kyseessä on usein jännitteinen, tunnepitoinen kohtaaminen, jossa faktojen ohella tunnetiedon hyödyntäminen nousee arvoon arvaamattomaan. Työpaikoilla on hyvä käydä avointa keskustelua, mitä pitäisi tehdä enemmän ja mitä vähemmän, jotta luottamuksen ilmapiiri korostuisi ja toisi turvallisuutta haastaviinkin kohtaamisiin.

Psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen korostaa, että ei tarvitse olla sosiaalinen ollakseen sosiaalisesti taitava, sosiaalisia taitoja meistä jokainen voi kehittää. Siitä on kyse, kun kehitämme omia taitojamme vaikeiden viestintä- ja kohtaamistilanteiden hallitsemiksesi ammattimaisesti ja maltillisesti.

Vieraskynän kirjoitti Tero Ålander, jolla on käytännön kokemusta haastavista vuorovaikutustilanteista neljältä vuosikymmeneltä. Ålander on toiminut monipuolisissa tehtävissä sekä kotimaisissa että kansainvälisissä eri toimialojen yrityksissä ja organisaatioissa. Hänellä on työkokemusta myös asiantuntijan ja toiminnankehittäjän tehtävistä sekä opetustehtävistä muun muassa ammattikorkeakoulussa ja oppilaitoksissa. Ålander piti Erikoiskaupan pulssi –koulutuksen palautteen antamisesta 24.10.2023.