Erikoiskaupan liiton lausunto yrittäjän eläkelain muuttamisesta

Asia:  VN/39063/2025

Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi yrittäjän eläkelain ja Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Kommentit nykytilaan ja sen arviointiin

Erikoiskaupan liitto edustaa erikoiskaupan yrityksiä, joista huomattava osa toimii yksityisenä elinkeinonharjoittajana tai pienenä osakeyhtiönä ja kuuluu YEL-vakuuttamisen piiriin. Erikoiskaupalle ovat ominaisia suhdanne- ja kausivaihtelut, pääoman sitoutuminen varastoihin ja myymälätiloihin sekä voimakas kansainvälisen verkkokaupan ja suoran tuonnin kilpailu. Tämän vuoksi YEL-järjestelmän on kyettävä seuraamaan yrittäjän tosiasiallista työpanosta ja tulonmuodostusta riittävän ajantasaisesti ja ennakoitavasti.

Erikoiskaupan liitto pitää esityksen tavoitetta lisätä yrittäjän valinnanvapautta oikeansuuntaisena. Esitysluonnos on kuitenkin monilta osin kompromissi, joka ei vielä riittävästi toteuta yrittäjän päätösvaltaa, maksujen kohtuullisuutta eikä järjestelmän ymmärrettävyyttä.

Nykyisen YEL-järjestelmän keskeinen ongelma on yrittäjien heikentynyt luottamus työtulon määrittämiseen. Käytännössä eläkelaitosten käyttämä työtulosuosituksen laskentapalvelu on korostanut yrityksen liikevaihtoa ja toimialan mediaanipalkkaa tavalla, joka ei aina kuvaa yrittäjän oman työpanoksen arvoa. Erikoiskaupassa liikevaihto voi olla suuri suhteessa yrittäjän tuloon, koska merkittävä osa myynnistä sitoutuu tavarahankintoihin, varastoihin, vuokriin ja muihin kiinteisiin kustannuksiin. Liikevaihto ei siten sellaisenaan ole luotettava mittari yrittäjän työpanoksen arvosta tai maksukyvystä.

Työtulon tulee perustua yrittäjän tekemän työn arvoon. Yrityksen omistaminen, pääoman tuotto tai muiden henkilöiden työpanoksella syntynyt tulos eivät saa automaattisesti kasvattaa yrittäjän YEL-työtuloa. Tämä on erityisen tärkeää toiminimiyrittäjille, joiden verotettava ansiotulo voi sisältää myös työntekijöiden, alihankkijoiden ja yritykseen sitoutuneen pääoman tuottamaa tulosta.

Nykytilan arvioinnissa olisi tullut käsitellä yksityiskohtaisemmin yritysmuotojen välisiä eroja. Toiminimiyrittäjän elinkeinotoiminnan tulos jaetaan verotuksessa ansio- ja pääomatuloksi, kun taas osakeyhtiöyrittäjä voi vaikuttaa siihen, missä muodossa hän nostaa varoja yhtiöstä. Ansiotuloon perustuva malli voi tämän vuoksi kohdella eri yritysmuotoja eri tavoin, ellei ansiotulon yhteyttä juuri yrittäjän omaan työpanokseen pystytä riittävästi erottamaan.

Pakollisen YEL-vakuuttamisen alarajan tulisi tuottaa aidosti perusturvaa täydentävää eläke- ja sosiaaliturvaa. Jatkovalmistelussa tulee arvioida vakuuttamisvelvollisuuden alarajan suhdetta yrittäjän ansiosidonnaisen työttömyysturvan alarajaan. Alarajan alentamista ei tule harkita, koska se voisi lisätä pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavien maksuvelvollisuutta ilman riittävää vastinetta.

Nykytilan arvioinnissa on myös tunnistettava, että erikoiskaupan suhdanne- ja kausivaihtelu tekee harvoin tarkistettavasta vuositasoisesta työtulosta jäykän riippumatta siitä, perustuuko se kokonaisarvioon vai ansiotuloon. Uudistuksen onnistuminen edellyttää, että työtuloa voidaan muuttaa nopeasti silloin, kun yritystoiminnan tulot tai yrittäjän työpanos olennaisesti muuttuvat.

Kommentit ehdotuksista ja niiden vaikutuksista

Erikoiskaupan liitto kannattaa lähtökohtaisesti sitä, että yrittäjä voi valita työtulonsa perusteeksi joko eläkelaitoksen kokonaisarvion tai yrittäjätoiminnan veronalaisen ansiotulon. Valinnanvapaus voi parantaa järjestelmän hyväksyttävyyttä vain, jos molemmat vaihtoehdot ovat läpinäkyviä, kohtuullisia ja riittävän ajantasaisia.

Viimeksi vahvistetun verotuksen käyttäminen ansiotulomallin perustana on kuitenkin merkittävä ongelma. Tieto voi kuvata käytännössä noin kaksi vuotta vanhaa taloudellista tilannetta. Erikoiskaupan laskusuhdanteessa yrittäjä voisi joutua maksamaan YEL-maksua aiemman paremman tulotason perusteella vielä pitkään sen jälkeen, kun yrityksen kannattavuus on olennaisesti heikentynyt. Tämä ei toteuta tavoitetta pienituloisten yrittäjien maksujen kohtuullistamisesta.

Jatkovalmistelussa tulee käyttää mahdollisimman reaaliaikaisia tietoja. Osakeyhtiöyrittäjien osalta tulorekisteriin ilmoitettuja palkkatietoja tulisi hyödyntää silloin, kun ne kuvaavat yrittäjän vakuutettavaa ansiotuloa. Muiden yritysmuotojen kohdalla tulee selvittää ennakkoverotuksen, ajantasaisen kirjanpidon, tilinpäätöstietojen ja muun yrittäjän toimittaman luotettavan selvityksen käyttöä. Kattavan ratkaisun puuttuminen kaikille yritysmuodoille ei saa estää ajantasaisemman tiedon hyödyntämistä niissä tilanteissa, joissa sitä on saatavissa.

Jos ansiotulomallissa kuitenkin käytetään viimeksi vahvistettua verotusta, yrittäjällä on oltava oikeus hakea työtulonsa muuttamista silloin, kun yritystoiminnasta saatava ansiotulo on olennaisesti muuttunut. Muutoksen tulee voida perustua yrittäjän esittämään ajantasaiseen selvitykseen, kuten kirjanpitoon, välitilinpäätökseen, palkkatietoihin tai muuhun luotettavaan aineistoon. Vakuuttamisen perusteen tulee tällöin säilyä ansiotulomallina; yrittäjää ei tule pakottaa siirtymään kokonaisarvioon vain siksi, että ansiot ovat muuttuneet.

Kolmen vuoden valintajakso on liian jäykkä suhdanneherkällä alalla. Lisäksi työtulon muuttamisesta ei saa seurata uuden kolmen vuoden jakson alkamista siten, että työtuloperusteen uudelleenvalinta siirtyisi pahimmillaan jopa kuuden vuoden päähän. Yrittäjän tulee voida valita työtuloperuste uudelleen säännönmukaisesti kolmen vuoden välein riippumatta siitä, onko työtuloa muutettu jakson aikana. Jatkovalmistelussa on lisäksi perusteltua arvioida valintajakson lyhentämistä kahteen vuoteen ainakin siihen asti, kunnes ansiotulotietojen ajantasaisuutta on parannettu.

Kokonaisarvioon perustuvan työtulon vähimmäistaso, joka sidotaan tiettyyn osuuteen ansiotulosta, voi ehkäistä alivakuuttamista. Säännöksen on kuitenkin toimittava molempiin suuntiin. Jos ansiotulot laskevat ja aiemmin korotettu työtulo ylittää sekä kokonaisarvion mukaisen tason että laissa edellytetyn prosenttiosuuden, työtuloa tulee voida alentaa vähintään kokonaisarvion mukaiseen tasoon. Malli, jossa vuosittainen tarkistus voi vain nostaa mutta ei laskea työtuloa, olisi epäsymmetrinen ja kohtuuton.

Ansiotulojen vaihtelun taustalla voivat olla myös yrityksen kertaluonteiset investoinnit, poistot, varaston arvonalentumiset tai toiminnan uudelleenjärjestelyt. Säännösten ja vaikutusarvioiden tulee erottaa yrittäjän työpanoksen arvo yrityksen kirjanpidollisesta tuloksesta ja pääoman tuotosta. Muutoin 50 prosentin vähimmäistaso voi johtaa perusteettomiin työtulon korotuksiin erityisesti pääomavaltaisessa erikoiskaupassa.

Aloittavan yrittäjän 22 prosentin alennuksen poistaminen on erikoiskaupan kannalta ongelmallista. Uuden myymälän tai verkkokaupan käynnistäminen edellyttää tavallisesti huomattavia varasto-, tila-, järjestelmä- ja markkinointipanostuksia ennen kuin toiminta tuottaa vakaata tuloa. Laajennettu maksujousto ei välttämättä korvaa automaattista alennusta, jos yrittäjä ei tunne mahdollisuutta tai osaa hakea sitä oikea-aikaisesti. Aloittavan yrittäjän maksurasituksen keventäminen tulee turvata vähintään yhtä ennakoitavasti kuin nykyisessä järjestelmässä.

Pienennetyn työeläkevakuutusmaksun enimmäismäärän nostaminen 25 prosenttiin ja estävien ehtojen vähentäminen ovat sinänsä kannatettavia. Sen sijaan maksujouston ajallinen toteutus on korjattava. Yrittäjä pystyy usein arvioimaan tilikauden tuloksen ja jouston tarpeen vasta loppuvuodesta. Jouston tulee voida koskea koko kulunutta vuotta nykyiseen tapaan eikä vain hakemisen jälkeistä aikaa. Muutoin järjestelmä ei palvele niitä pieniä yrityksiä, joille joustoa erityisesti tarvitaan.

Esityksen käyttäytymisvaikutukset ja vaikutukset eri yrittäjäryhmiin ovat epävarmoja. Erityisesti tulonmuunto osingoiksi voi vähentää lyhyellä aikavälillä maksuja mutta samalla heikentää yrittäjän eläke- ja sosiaaliturvaa. Vaikutusarvioita tulee täydentää yritysmuodoittain, tuloluokittain ja toimialoittain sekä arvioida vaikutuksia yrittäjyyden houkuttelevuuteen, yritysten jatkuvuuteen ja valtion YEL-rahoitusosuuteen.

Kommentit säännöskohtaisiin perusteluihin

111 § Vakuutuksen antaminen ja päättäminen

Mahdollisuus päättää YEL-vakuutus vähintään kolmen kuukauden sairaus- tai vanhempainpäivärahakauden vuoksi on periaatteessa perusteltu. Kolmen kuukauden raja on kuitenkin pitkä. Perusteluissa tulee lisäksi todeta selvästi, että jo tätä lyhyempi sairausloma tai perhevapaa voi olla olennainen muutos, jonka perusteella työtuloa voidaan alentaa, jos yrittäjän vuotuinen työpanos vähenee olennaisesti.

112 § Työtuloperuste, työtulon määrä ja vahvistaminen

Kokonaisarvioon perustuvan työtulon määrittämisen kriteerit tulee kuvata nykyistä täsmällisemmin. Työtulosuosituksen laskentapalvelu voi olla vain yksi apuväline, ei automaattinen päätöksentekoperuste. Eläkelaitoksen tulee arvioida yrittäjän tosiasiallinen työpanos, toiminnan laajuus, osa-aikaisuus, kannattavuus ja yrittäjän esittämä selvitys kokonaisuutena.

Eläkelaitoksen perusteluvelvollisuutta tulee vahvistaa. Yrittäjälle on kerrottava ymmärrettävästi, mitä tietoja ja oletuksia kokonaisarviossa on käytetty, miten toimialan mediaanipalkkaa ja liikevaihtoa on painotettu sekä miksi yrittäjän esittämät tiedot on hyväksytty tai sivuutettu. Näiden tietojen tulee olla yrittäjän käytettävissä jo työtuloperusteen valintavaiheessa.

112 a § Työtulon muutokset ja työtuloperusteen uudelleenvalinta

Ansiotulomallissa olennaisen muutoksen tulee tarkoittaa nimenomaisesti yritystoiminnasta saatavan ansiotulon olennaista muutosta. Muutos tulee voida osoittaa ajantasaisella kirjanpito-, palkka- tai muulla luotettavalla selvityksellä. Pelkkä maksuvaikeus ei ole itsenäinen peruste työtulon muuttamiselle, mutta yritystoiminnan todennettu supistuminen, jonka seurauksena maksuvaikeus syntyy, on otettava huomioon.

Kokonaisarviomallissa myös yhden merkittävän tekijän muutos voi olla olennainen. Esimerkiksi myymälän sulkeminen, yrittäjän työajan selvä muuttuminen osa-aikaiseksi, merkittävän liiketoiminta-alueen lopettaminen tai pitkä työkyvyttömyys voi yksinään muuttaa työpanoksen arvoa olennaisesti. Perusteluissa ei tule edellyttää, että koko yrittäjän kokonaistilanteen olisi muututtava usean tekijän osalta.

Työtulon muuttaminen kesken valintajakson ei saa siirtää yrittäjän seuraavaa oikeutta valita työtuloperuste uudelleen. Kolmen vuoden määräaika tulee laskea alkuperäisestä valinnasta tai lakisääteisestä tarkistusajankohdasta, ei myöhemmästä työtulon muutoksesta.

112 b § Työtulon ansiotulotarkistukset

Vuosittaisen ansiotulotarkistuksen tulee mahdollistaa työtulon sekä nostaminen että alentaminen. Jos kokonaisarvion perusteella vahvistettua työtuloa on aiemmin nostettu ansiotulon vähimmäisosuuden vuoksi ja ansiotulo myöhemmin laskee, työtulo tulee palauttaa kokonaisarvion mukaiseen tasoon, jos prosentuaalinen vähimmäisvaatimus edelleen täyttyy. Perusteluissa esitetty yksisuuntainen korotusmekanismi ei vastaa kohtuullisuuden eikä symmetrisen tarkistamisen vaatimusta.

115 §:n kumoaminen ja 116 § Lisätyöeläkevakuutusmaksu ja pienennetty työeläkevakuutusmaksu

Maksujoustojen laajentaminen on kannatettavaa, mutta jouston tulee voida perustua kuluvan vuoden toteutuneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Yrittäjän tulee voida hakea loppuvuodesta pienennettyä tai lisättyä maksua koko vuodelle, kun tilikauden tulos on riittävällä varmuudella arvioitavissa. Esitetty ennakollinen malli heikentäisi jouston käytettävyyttä erityisesti pienissä yrityksissä.

Aloittavan yrittäjän alennuksen poistamisen yhteydessä eläkelaitoksille tulee säätää oma-aloitteinen ja henkilökohtainen tiedotusvelvollisuus pienennetyn maksun mahdollisuudesta. Lisäksi tulee arvioida, olisiko pienennetty maksu mahdollista asettaa aloittavan yrittäjän oletusvalinnaksi määräajaksi tai säilyttää nykyinen aloittavan yrittäjän alennus.

143 § Vakuuttamisen yleisvalvonta ja pakkovakuuttaminen

Pakkovakuuttamistilanteessa yrittäjällä tulee olla mahdollisuus valita myös ansiotuloon perustuva työtulo, jos tarvittavat ansiotulotiedot ovat käytettävissä. Jos eläkelaitos joka tapauksessa selvittää sekä kokonaisarvion että ansiotulot, valinnan epäämiselle ei ole riittäviä perusteita.

Esityksen perusteluissa tulee lisäksi selventää, mihin tietoihin vakuuttamisvelvollisuuden valvonta jatkossa perustuu. Vakuuttamisvelvollisuus määräytyy edelleen työpanoksen arvon perusteella, vaikka työtulon määrän perusteeksi voidaan valita ansiotulo. Näiden kahden arvioinnin suhde on kuvattava niin, ettei valvonta tosiasiassa muutu ansiotuloihin perustuvaksi ilman nimenomaista lainsäädäntöä.

Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §

Erikoiskaupan liitto kannattaa yrittäjäjärjestöjen kuulemisen kirjaamista lakiin. Kuulemisvelvollisuuden tulee koskea myös keskeisiä toimialajärjestöjä silloin, kun tietopohjaa tai arviointivälinettä kehitetään toimialakohtaisesti. Erikoiskaupan kaltaisella alalla liikevaihdon, katteen, varaston ja työpanoksen väliset suhteet poikkeavat olennaisesti yleisistä oletuksista, minkä vuoksi toimialatieto on välttämätöntä.

Kuulemisen oikeusvaikutusta tulee täsmentää. Perusteluissa on kuvattava, miten järjestöjen näkemykset dokumentoidaan, miten ne otetaan huomioon lopullisessa tietopohjassa ja miten olennaiset erimielisyydet käsitellään. Pelkkä muodollinen kuuleminen ei riitä korjaamaan nykyisen arviointivälineen ongelmia.

Kommentit voimaantuloon

Lait on tarkoitettu tulemaan pääosin voimaan 1.1.2028. Ennen uuden järjestelmän voimaantuloa osa yrittäjistä olisi kuitenkin vielä vuonna 2027 nykyisen lain mukaisen työtulotarkistuksen piirissä. Tämä voisi johtaa siihen, että pienituloisen yrittäjän työtuloa ensin korotetaan nykyisen järjestelmän perusteella ja pian sen jälkeen muutetaan uudelleen uuden lain mukaisesti. Erikoiskaupan liitto pitää perusteltuna, että vuoden 2027 säännönmukaiset työtulotarkistukset jäädytetään ja uuteen järjestelmään siirrytään lähtökohtaisesti voimassa olevalta työtulotasolta. Tämä vähentäisi myös eläkelaitosten hallinnollista työtä.

Voimaantulo edellyttää toimivia tietojärjestelmiä, riittävää neuvontaa ja selkeää ennakkoviestintää. Yrittäjälle on toimitettava hyvissä ajoin ymmärrettävä vertailu työtulomallien vaikutuksista YEL-maksuun, eläkkeeseen sekä sairaus-, vanhempain- ja työttömyysturvaan. Valintaa ei tule edellyttää ennen kuin nämä tiedot ja neuvontaresurssit ovat käytännössä saatavilla.

Kokonaisarvion ansiotuloon sidotun vähimmäistason siirtymäaika on tarpeellinen. Sen ja mahdollisten enintään 4 000 euron korotusten yhteisvaikutus tulee kuitenkin kuvata havainnollisin esimerkein. Yrittäjän maksurasitus ei saa nousta usean päällekkäisen siirtymämekanismin vuoksi ennakoimattomasti.

Aloittavan yrittäjän alennuksen säilyttämistä koskevasta ilmoitusajasta on tiedotettava oma-aloitteisesti kaikille alennusta saaville yrittäjille. Määräajan tulee olla riittävä suhteessa lain vahvistamiseen ja eläkelaitosten viestintään.

Kommentit lakiehdotuksista

Yrittäjän eläkelain 112 a §:ään tulee lisätä selkeä oikeus muuttaa ansiotulomallin mukaista työtuloa ajantasaisen ja luotettavan tuloselvityksen perusteella ilman, että vakuuttamisen peruste vaihtuu kokonaisarvioon. Samalla tulee säätää, ettei työtulon muuttaminen aloita uutta kolmen vuoden valintajaksoa.

Yrittäjän eläkelain 112 b §:ää tai sen perusteluja tulee muuttaa siten, että vuosittainen ansiotulotarkistus voi johtaa myös työtulon alentamiseen. Säännöksen tulee olla symmetrinen ja seurata ansiotulojen muutosta molempiin suuntiin.

Yrittäjän eläkelain 116 §:ssä maksujouston tulee voida koskea koko kalenterivuotta yrittäjän loppuvuodesta tekemän hakemuksen perusteella. Aloittavan yrittäjän asema tulee turvata säilyttämällä alennus tai luomalla vähintään yhtä ennakoitava ja automaattisesti tiedotettava korvaava menettely.

Yrittäjän eläkelain 143 §:ssä pakkovakuutetulle yrittäjälle tulee antaa mahdollisuus valita ansiotuloperuste silloin, kun ansiotulotiedot ovat käytettävissä.

Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin 8 kohtaan tai sen perusteluihin tulee lisätä nimenomainen viittaus keskeisiin toimialajärjestöihin. Lisäksi kuulemisen menettely ja vaikutus lopulliseen tietopohjaan tulee kuvata.

Muut kommentit ja yleiset huomiot

Erikoiskaupan liitto pitää YEL-uudistuksen jatkovalmistelussa välttämättömänä seuraavia muutoksia:

1.     Ansiotulomallissa käytetään mahdollisimman ajantasaisia tietoja ja yrittäjän esittämä luotettava selvitys hyväksytään olennaisen tulomuutoksen perusteeksi.

2.     Työtulon muuttaminen ei vaihda valittua työtuloperustetta eikä aloita uutta kolmen vuoden valintajaksoa.

3.     Vuosittainen ansiotulotarkistus mahdollistaa työtulon sekä nostamisen, että alentamisen.

4.     Kokonaisarvio perustellaan yksilöllisesti, eikä työtulosuosituksen laskentapalvelua käytetä automaattisena päätöksentekoperusteena.

5.     Vuoden 2027 säännönmukaiset työtulotarkistukset jäädytetään ennen uuden järjestelmän voimaantuloa.

6.     Maksujousto voidaan tehdä loppuvuodesta koko kalenterivuodelle, ja aloittavan yrittäjän maksurasituksen kevennys turvataan.

7.     Pakkovakuutustilanteessa yrittäjällä on mahdollisuus valita ansiotuloperuste.

8.     Eläketurvakeskus kuulee myös keskeisiä toimialajärjestöjä, ja kuulemisen todellinen vaikutus tietopohjaan varmistetaan.

9.     Vaikutusarvioita täydennetään yritysmuodoittain, toimialoittain ja tuloluokittain sekä arvioidaan käyttäytymisvaikutukset ja vaikutukset yrittäjyyden edellytyksiin.

10.   YEL-järjestelmän rahastointia ja hallinnollisten kustannusten alentamista koskevia selvityksiä edistetään rinnakkain tämän uudistuksen kanssa.

Erikoiskaupan liitto pitää tärkeänä, että edellä esitetyt näkökohdat otetaan huomioon hallituksen esityksen jatkovalmistelussa. Uudistuksen tulee vahvistaa yrittäjyyden edellytyksiä ja luottamusta YEL-järjestelmään eikä lisätä pienyrittäjän maksuja vanhentuneiden tai yrittäjän työpanosta huonosti kuvaavien tietojen perusteella.