Erikoiskaupan liiton lausunto jätelain muuttamisesta

Asia:  VN/12570/2024

Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi jätelain muuttamisesta

Lausunto

33 § Kunnan toissijainen jätehuoltopalvelu

Erikoiskaupan liitto katsoo lisäksi, että jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustan (materiaalitorin) käyttövelvoitteen nykyistä 2 000 euron kynnysrajaa olisi syytä tarkistaa. Matala kynnysraja aiheuttaa jätteen tuottajayrityksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa myös pienissä hankinnoissa, eikä rajaa ole tarkistettu sitten sen säätämisen vuoden 2019 kustannustasosta huolimatta. Liitto pitää perusteltuna, että kynnysraja arvioidaan uudelleen vastaamaan nykyistä kustannustasoa.

Erikoiskaupan liitto suhtautuu varauksellisesti toissijaista jätehuoltopalvelua koskeviin muutoksiin siltä osin kuin ne lisäävät jätteen haltijana toimivan yrityksen hallinnollista taakkaa. Ehdotettu velvollisuus perustella jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustassa saatujen tarjousten hylkäämisen syyt kohdistuu nimenomaan jätteen haltijaan eli jätettä tuottavaan yritykseen. Esityksen oman arvion mukaan hallinnollinen lisätaakka kohdistuu erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin harvaan asutuilla alueilla, jotka todennäköisimmin käyttävät toissijaisia jätehuoltopalveluita. Liitto pitää epäsuhtaisena sitä, että sääntelyllä tavoitellut hyödyt kohdistuvat jätehuoltoalan toimijoihin, kun taas dokumentointi- ja perusteluvelvoitteen kustannukset kaatuvat jätettä tuottaville yrityksille.

Liitto pitää erityisen ongelmallisena jäteasetukseen ehdotettua 52 a §:n hylkäämisperusteiden kokonaisuutta yhdessä säännöskohtaisten perustelujen kanssa. Perustelujen mukaan jätteen haltija voisi hylätä tarjouksen kohtuuttoman hinnan perusteella vain, jos tarjottu hinta on merkittävästi korkeampi kuin kunnan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta perimä hinta; jos hinta on sama tai vain hieman korkeampi, tarjousta ei saisi hylätä. Tämä kaventaa jätteen haltijan harkintavaltaa ja voi käytännössä velvoittaa yrityksen hyväksymään yksityisen tarjouksen, vaikka se olisi yrityksen oman toiminnan kannalta epätarkoituksenmukainen. Hylkäämisperusteiden tulee olla riittävän selkeitä ja ennakoitavia, jotta yritykset eivät joudu jälkikäteisen valvonnan kohteena oikeudelliseen epävarmuuteen. Liitto pitää tulkinnanvaraista 'hinnan kohtuuttomuuden' kriteeriä käytännössä toimimattomana ja ehdottaa, että hylkäämisperusteeksi riittäisi selkeästi ja yksiselitteisesti se, että tarjous ylittää kunnan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta perimän hinnan. Tällainen täsmällinen hintavertailu olisi sekä yrityksille että eläkelaitoksia vastaaville valvoville tahoille selvästi ennakoitavampi ja estäisi tosiasiallisesti kohtuuttoman hinnoittelun tilanteissa, joissa kilpailua on vähän tai ei lainkaan.

Lisäksi ehdotus, jonka mukaan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta tehtävän sopimuksen tulee olennaisin osin vastata tietoalustalla julkaistua tarjouspyyntöä, vähentää sopimusten joustavuutta. Yritysten jätehuoltotarpeet voivat muuttua sopimuskauden aikana, eikä tarpeiden vähäinenkään muutos saisi edellyttää uutta, viikkoja kestävää menettelyä tietoalustassa. Liitto huomauttaa myös, että 14 vuorokauden odotusaika on jo nykyisellään koettu kankeaksi tilanteissa, joissa yritys tarvitsee jätehuollon palveluita nopealla aikataululla.

36 § Kunnan järjestämä jätteenkuljetus

Liitto toteaa, ettei esitysluonnoksesta käy riittävän selvästi ilmi, miksi kunnilta olisi tarpeen poistaa mahdollisuus tuottaa jätteenkuljetuspalvelut omana toimintanaan tilanteissa, joissa kunta pystyy tekemään sen kustannustehokkaasti. Jos vaihtoehto poistetaan kunnilta kokonaan, tälle tulisi esittää selkeät, jätehuollon toimivuuteen liittyvät perusteet, eikä pelkkä kilpailuttamisvelvollisuuden yleinen tavoite ole tähän riittävä peruste.

44 § Kirjanpito jätehuoltopalvelusta ja kuljettajan tiedonantovelvollisuus

Toissijaisen jätehuoltopalvelun kirjanpidollinen eriyttäminen lisää läpinäkyvyyttä ja on kannatettava. Liitto korostaa kuitenkin, että eriyttämisestä ja raportoinnista aiheutuvat hallinnolliset kustannukset eivät saisi siirtyä jätteen tuottajien maksettaviksi toissijaisen jätehuoltopalvelun korotettuina jätemaksuina. Esityksen 78 §:ää koskevien perustelujen mukaan juuri näitä hallinnollisia kustannuksia voitaisiin sisällyttää toissijaisen jätehuoltopalvelun jätemaksuun, mikä on ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, että yritysten jätehuoltokustannukset pysyisivät kohtuullisina.

78 § Kunnan jätemaksu

Erikoiskaupan liitto pitää ehdotusta, jonka mukaan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta perittävän jätemaksun tulee aina sisältää kohtuullinen tuotto toimintaan sitoutuneelle pääomalle, jätettä tuottavien yritysten kannalta ongelmallisena. Toissijainen jätehuoltopalvelu on määritelmänsä mukaan tarkoitettu tilanteisiin, joissa markkinoilla ei ole tarjolla vastaavaa palvelua. Näissä aidoissa markkinapuutetilanteissa yrityksellä ei ole vaihtoehtoista palveluntarjoajaa, jolloin katevaatimus ei edistä kilpailuneutraliteettia vaan johtaa yksinomaan yrityksen jätehuoltokustannusten nousuun ilman todellista valinnanmahdollisuutta. Liitto huomauttaa, että katevaatimus muuttaisi toissijaisen jätehuoltopalvelun hinnoittelun nykyisestä kustannusvastaavuuden periaatteesta kohti tuottotavoitteista hinnoittelua, mikä nostaisi toissijaisen jätehuoltopalvelun maksuja erityisesti niiden pienten yritysten osalta, jotka joutuvat markkinapuutteen vuoksi turvautumaan palveluun.

Yhdistettynä ulosmyyntirajan laskemiseen, jonka esitys itse arvioi nostavan käsittelyn yksikkökustannuksia, katevaatimus voi nostaa toissijaisen jätehuoltopalvelun hintaa merkittävästi. Vaikutus kohdistuu erityisesti harvaan asutuilla alueilla toimiviin yrityksiin, joiden osalta esitys itse toteaa jätehuoltokustannusten kasvavan ja kilpailukyvyn heikkenevän. Liitto katsoo, että katevaatimus tulisi vähintään rajata koskemaan vain tilanteita, joissa toissijaista jätehuoltopalvelua tarjotaan tosiasiallisesti kilpailluilla markkinoilla, ei aitoja markkinapuutetilanteita.

124 § Tarkastukset ja valvontasuunnitelmat

Valvonnan tehostaminen on perusteltua, jos sillä varmistetaan, että toissijaista jätehuoltopalvelua tarjotaan vain aidoissa markkinapuutetilanteissa. Liitto huomauttaa kuitenkin, että vaikka tarkastus kohdistettaisiin kunnan jätelaitokseen, valvonta vaikuttaa esityksen mukaan käytännössä myös toissijaista jätehuoltopalvelua käyttäviin yrityksiin. Valvontaa toteutettaessa on huolehdittava siitä, ettei jätettä tuottaville yrityksille synny uusia selvitys- tai dokumentointivelvoitteita yli sen, mitä 33 §:ssä jo edellytetään.

145 a § Sidos- ja hankintayksiköitä koskevat erityiset säännökset

Ulosmyyntirajan laskeminen viiteen prosenttiin on vaikutuksiltaan merkittävin yksittäinen ehdotus jätteen tuottajien kannalta. Esitys arvioi itse, että rajan laskeminen nostaa käsittelyn yksikkökustannuksia, heikentää käsittelykapasiteetin saatavuutta erityisesti jätteenpoltossa, kaatopaikkasijoituksessa ja harvaan asuttujen alueiden vastaanottopalveluissa, pidentää kuljetusmatkoja ja voi lisätä jätteen vientiä ulkomaille. Kaikki nämä vaikutukset kohdistuvat viime kädessä jätettä tuottaviin yrityksiin korkeampina jätehuoltokustannuksina ja heikompana palvelujen saatavuutena.

Liitto pitää tärkeänä, että kuntien jäteyhtiöiden vapaana oleva käsittelykapasiteetti on jätteen tuottajien käytettävissä silloin, kun yksityistä tarjontaa ei ole. Esityksen mukaan yksityisten yritysten vastaanottoverkosto (noin 50–60 pistettä) on huomattavasti kuntien jäteyhtiöiden verkostoa (noin 250–300 pistettä) suppeampi. Yksityiset vastaanottopisteet keskittyvät lisäksi usein tiettyihin jätejakeisiin, joten tiettyä jaetta tuottava erikoiskaupan yritys ei välttämättä löydä yksityistä vaihtoehtoa edes alueilla, joilla vastaanottopisteitä on. Vastaavasti kiinteistökeräyspalvelujen saatavuus voi heikentyä ja kuljetuskustannukset kasvaa erityisesti harvaan asutuilla alueilla, joilla jätemäärät ovat pieniä ja kuljetusmatkat pitkiä. Markkinaehtoisen toiminnan voimakas rajaaminen ennen kuin yksityistä tarjontaa on tosiasiallisesti syntynyt vastaamaan kysyntää voi johtaa palvelukatkoksiin ja kustannusten nousuun erityisesti alueilla, joilla yksityistä kapasiteettia ei ole. Jätehuolto on osa yhteiskunnan kriittistä perusinfrastruktuuria ja huoltovarmuutta, minkä vuoksi olemassa olevan käsittelykapasiteetin tarkoituksenmukainen hyödyntäminen tulisi asettaa etusijalle suhteessa kilpailuasetelman nopeaan muuttamiseen.

Liitto katsoo, että esityksessä olisi tullut vakavasti arvioida myös 20 prosentin ulosmyyntirajaa, joka hankintadirektiivin mukaisena turvaisi paremmin käsittelykapasiteetin saatavuuden ja vähentäisi EUT:n ratkaisusta aiheutuvia hallitsemattomia seurauksia. Esityksen perustelu vaihtoehdon hylkäämiselle – ettei se vastaisi hallitusohjelmakirjausta – on niukka, kun otetaan huomioon, että esitys itse toteaa olosuhteiden muuttuneen olennaisesti EUT:n ratkaisun myötä. Liitto katsoo, ettei esityksessä ole riittävästi perusteltu, miksi Suomessa olisi tarpeen soveltaa selvästi muita EU-maita tiukempaa, viiden prosentin kansallista lisäsääntelyä, kun valtaosassa EU-maita sovelletaan hankintadirektiivin mukaista 20 prosentin rajaa. Kansallisen lisäsääntelyn hyötyjen tulisi ylittää siitä jätteen tuottajille aiheutuvat haitat ja kustannukset selvästi nykyistä vakuuttavammin.

Sidosyksikön 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksesta säädettävä poikkeus on sen sijaan kannatettava, koska se ehkäisee laajat ja jätehuollon toimivuutta vaarantavat omistusjärjestelyt ja turvaa palvelujen saatavuuden erityisesti pienissä kunnissa.

Voimaantulosäännös

Liitto kiinnittää huomiota ehdotuksen sisäiseen epäsymmetriaan voimaantulon ajoituksessa. Toissijaista jätehuoltopalvelua koskevat, jätteen tuottajien kustannuksia välittömästi nostavat muutokset – erityisesti 78 §:n katevaatimus ja 33 §:n perusteluvelvoite – tulisivat voimaan jo 1.1.2027. Sen sijaan ulosmyyntirajan laskemiselle on varattu kolmen vuoden siirtymäaika, ja viiden prosentin raja soveltuu vasta 1.1.2030 alkaen. Kuntien jäteyhtiöille turvataan siten hallittu sopeutumisaika, kun taas jätettä tuottaviin yrityksiin kohdistuvat kustannusvaikutukset toteutuvat heti. Liitto esittää, että myös jätteen tuottajiin kohdistuvien muutosten, kuten katevaatimuksen, voimaantuloa porrastetaan siten, että yrityksille jää aikaa sopeutua muuttuviin kustannuksiin.

Huomiot ehdotusten pääasiallisten vaikutusten tarkastelusta

Vaikutusarviointi tunnistaa jätettä tuottaviin yrityksiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset – kustannusten nousun, palveluverkoston harvenemisen ja kuljetusmatkojen pidentymisen – mutta käsittelee niitä yleisluonteisesti ja toteaa toistuvasti, ettei luotettavia määrällisiä arvioita voida esittää. Liitto pitää puutteena, että nimenomaan jätteen tuottajiin, kuten erikoiskaupan yrityksiin, kohdistuvia kustannusvaikutuksia ei ole pyritty arvioimaan tarkemmin, vaikka esitys itse nostaa esiin haja-asutusalueiden yritysten kilpailukyvyn heikkenemisen.

Lisäksi esitys toteaa itse, että viime vuosikymmenen aikana on toteutettu lukuisia samoihin toimijoihin kohdistuneita jätelainsäädännön muutoksia, mikä heikentää yritysten mahdollisuuksia suunnitella toimintaansa pidemmällä aikavälillä. Esitys toteaa myös, että yritysten jätehuoltokustannukset ovat jo kasvaneet sääntelyn ja vastuullisuusvelvoitteiden myötä ja että kustannusten edelleen nousu heikentää kotimaisten yritysten kilpailukykyä. Erikoiskaupan kannalta tämä on keskeinen huoli: liitto korostaa, että sääntelyn ennakoitavuus ja vakaus on jätettä tuottaville yrityksille vähintään yhtä tärkeää kuin jätehuoltoalan yrityksille.

Liitto kiinnittää huomiota myös esityksessä tunnistettuihin huoltovarmuus- ja ympäristövaikutuksiin, joita ei ole ehdotusta puoltavalla tavalla punnittu. Esitys toteaa itse, että elinkeinoelämälle tarjottavan kunnan käsittelykapasiteetin supistuminen voi heikentää huoltovarmuutta häiriötilanteissa, kuten epidemioiden tai kuljetuslakkojen aikana, ja että markkinaehtoisen toiminnan rajaaminen voi pidentää jätteen kuljetusmatkoja, lisätä jätteen vientiä ulkomaille sekä kasvattaa liikenteestä aiheutuvia päästöjä. Pahimmillaan palvelujen heikko saatavuus voi johtaa jätteen päätymiseen epäasianmukaiseen käsittelyyn. Nämä vaikutukset kohdistuvat myös erikoiskaupan yrityksiin jätteen tuottajina ja puhuvat sen puolesta, että markkinaehtoisen toiminnan rajaaminen ajoitetaan vasta sen jälkeen, kun korvaavaa yksityistä palvelutarjontaa on tosiasiallisesti syntynyt.

Huomiot muita toteuttamisvaihtoehtoja koskevasta tarkastelusta

Liitto pitää myönteisenä, että esityksessä on tarkasteltu useita toteuttamisvaihtoehtoja. Liitto katsoo kuitenkin, että vaihtoehtojen arviointi painottuu hallitusohjelmakirjauksen toteuttamiseen sen sijaan, että ratkaisuksi valittaisiin se vaihtoehto, joka parhaiten turvaa jätehuoltopalvelujen saatavuuden ja kohtuulliset kustannukset jätettä tuottaville yrityksille. Erityisesti 20 prosentin ulosmyyntirajan ja nykyisen 10 prosentin rajan säilyttämisen hylkääminen pelkästään hallitusohjelmakirjaukseen vedoten ei ole riittävä peruste, kun esitys itse toteaa korkeamman rajan turvaavan paremmin käsittelykapasiteetin tehokkaan käytön ja saatavuuden. Liitto pitää tärkeänä, että ratkaisussa otetaan tasapainoisesti huomioon myös jätteen tuottajien etu.

Huomiot suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskevasta jaksosta

Esityksen perustuslakijaksossa korostuu yksityisten jätehuoltoalan yritysten elinkeinovapauden edistäminen. Liitto huomauttaa, että perustuslain 18 §:n elinkeinovapaus ja 6 §:n yhdenvertaisuus koskevat yhtä lailla jätettä tuottavia yrityksiä, joiden toimintaedellytyksiä jätehuoltokustannusten nousu ja palvelujen saatavuuden heikkeneminen heikentävät. Esitys itse toteaa, että vaikutukset voivat heikentää erityisesti haja-asutusalueiden yritysten kilpailukykyä. Tämä näkökulma tulisi ottaa perustuslakitarkastelussa tasapuolisesti huomioon eikä arvioida elinkeinovapautta yksinomaan jätehuoltoalan toimijoiden näkökulmasta.

Muuta huomioitavaa

Liitto huomauttaa, että esitystä on arvioitava yhdessä muiden samanaikaisten säädöshankkeiden kanssa, erityisesti kierrätyksen lisäämistä ja polton hillintää koskevan jätelain muutoksen sekä energian alkuperätakuita koskevan lain muutoksen kanssa. Näiden hankkeiden yhteisvaikutus jätettä tuottavien yritysten kustannuksiin ja velvoitteisiin voi olla merkittävä, ja yhteisvaikutus tulisi arvioida kokonaisuutena. Liitto pitää tärkeänä, että jätelainsäädännön muutoksissa varmistetaan jätehuoltopalvelujen saatavuus, kohtuulliset kustannukset ja sääntelyn ennakoitavuus jätettä tuottaville yrityksille kaikkialla Suomessa.

Erikoiskaupan liiton keskeiset esitykset

• Toissijaisesta jätehuoltopalvelusta perittävään jätemaksuun ehdotettu katevaatimus (78 §) tulee rajata koskemaan vain tilanteita, joissa palvelua tarjotaan tosiasiallisesti kilpailluilla markkinoilla, ei aitoja markkinapuutetilanteita.

• Tarjousten hylkäämisperusteet (33 § ja jäteasetuksen 52 a §) tulee laatia riittävän selkeiksi ja ennakoitaviksi, eikä niillä saa kohtuuttomasti kaventaa jätteen haltijan harkintavaltaa tai lisätä pk-yritysten hallinnollista taakkaa. Hylkäämisperusteeksi tulisi riittää selkeästi se, että tarjous ylittää kunnan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta perimän hinnan, sen sijaan että arviointi perustuu tulkinnanvaraiseen hinnan kohtuuttomuuteen.

• Toissijaisten sopimusten joustavuus tulee säilyttää siten, ettei vähäinenkään palvelutarpeiden muutos edellytä uutta menettelyä tietoalustassa.

• Ulosmyyntirajan osalta tulee vakavasti arvioida 20 prosentin tai nykyisen 10 prosentin rajan säilyttämistä käsittelykapasiteetin saatavuuden turvaamiseksi.

• Jätteen tuottajiin kohdistuvien kustannusvaikutusten, erityisesti katevaatimuksen, voimaantuloa tulee porrastaa vastaavalla tavalla kuin ulosmyyntirajan laskemista.

• Esityksen vaikutukset jätettä tuottaviin yrityksiin tulee arvioida tarkemmin ja yhdessä muiden samanaikaisten jätelainsäädännön muutosten kanssa.

• Markkinaehtoisen toiminnan rajaaminen tulee ajoittaa siten, ettei palvelujen saatavuus, huoltovarmuus tai jätteen asianmukainen käsittely vaarannu ennen kuin korvaavaa yksityistä palvelutarjontaa on tosiasiallisesti syntynyt.

• Jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustan (materiaalitorin) käyttövelvoitteen 2 000 euron kynnysraja tulee tarkistaa vastaamaan nykyistä kustannustasoa.

• Jatkovalmistelussa tulee varmistaa jätehuoltopalveluiden maksajayritysten kattava edustus valmistelua ohjaavissa seuranta- ja työryhmissä.

Yhteenveto

Erikoiskaupan liitto pitää esityksen tavoitetta kilpailuneutraliteetin parantamisesta kannatettavana, mutta katsoo, että esitys arvioi puutteellisesti jätettä tuottaviin yrityksiin kohdistuvia kustannus- ja saatavuusvaikutuksia. Keskeisimmät huolet koskevat toissijaisen jätehuoltopalvelun katevaatimusta aidoissa markkinapuutetilanteissa, ulosmyyntirajan voimakkaan laskemisen vaikutuksia käsittelykapasiteetin saatavuuteen sekä jätteen tuottajiin kohdistuvien velvoitteiden ja kustannusten välitöntä voimaantuloa ilman siirtymäaikaa. Liitto esittää, että näitä näkökohtia painotetaan esityksen jatkovalmistelussa. Ellei näitä näkökohtia oteta huomioon, esityksen jätteen tuottajille aiheuttamat kielteiset vaikutukset voivat muodostua sen tavoittelemia kilpailuhyötyjä suuremmiksi.