Kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä on paljon vartijana

Meille tavallisille kemikaalien kotikäyttäjille varoitusetiketti on keskeinen vaaraviestinnän lähde ja on äärimmäisen tärkeää, että se antaa aina oikeaa – ja oikealla tavalla ymmärrettävää - tietoa lukijalleen. Siinä on pähkinän kuoreen puristettuna paljon tutkimustietoa hyvin ymmärrettävällä tavalla kerrottuna. Harvassa ovat ne esimerkit, jossa oleellisen tiedon kiteyttämisessä on onnistuttu näin hyvin. 

EU:ssa ollaan monella tapaa ylpeitä maailman kehittyneimmästä ja pitkälle viedystä kemikaalilainsäädännöstä, eikä syyttä. Meillä on vuosikymmenten työ sen takana, missä nyt olemme, ja kemikaaliturvallisuus on kansainvälisessä vertailussa hyvällä tasolla. Kemikaalien ominaisuuksien tutkiminen ja niiden luokituksesta päättäminen kaikki relevantti tieto huomioiden on kaiken ydin. Jos tässä tehdään kompromisseja, perusta on pilalla. Tieteellisten tulosten tulkinta on huippuasiantuntijoiden työtä. Harvoin se on aivan yksinkertaista, mutta aineen luokitus on kuitenkin selkeydessään helppo vaihe: testituloksia verrataan luokituskriteereihin ja lopputulos on siinä. Samaan hengenvetoon voi jatkaa, että yksinkertaisuus loppui siihen. Nimittäin kemikaalin luokitus vaikuttaa suoraan esimerkiksi siihen, mihin ja miten sitä voi käyttää tai onko kemikaalia sisältävä tuote käyttöikänsä päässä ongelmajätettä. Tieteellinen komitea ei mieti luokituksen seurannaisvaikutuksia tai lähde selvittämään käytännön vaikutuksia ja ratkaisuja niihin, kun aineen luokituksesta päätetään, mutta jonkun jossakin olisi otettava vastuu ja tehtävä myös tämä, jotta vältyttäisiin joissakin tapauksissa suhteettomilta seurauksilta ja käytännön ongelmilta.

Yksi esimerkki suurista ja ratkaisemattomista aineen luokituksen seurausvaikutuksista on titaanidioksidi, jonka hengitettävä partikkelikoko sai mahdollisesta syöpävaarallisuudesta kertovan luokituksen. Edelleenkin uusi luokitus hämmentää vaaraviestinnän näkökulmasta, mutta vielä isompi haaste on löytää toimiva ja oikeasuhtainen ratkaisu jätelainsäädännön alla, eli mikä titaanidioksidia sisältävä tuote on oikeasti ongelmajätettä. 

Seuraava jännittävä luokitustapaus on tulossa, kun etanolin harmonisoidun luokitusehdotuksen käsittely alkaa. Tapaus tulee olemaan tieteellisesti mielenkiintoinen ja lopputulos mahdollisilta seurausvaikutuksiltaan, rohkenen sanoa, paljon laajempi ja vaikeampi ratkaista, kuin tapaus titaanidioksidi.

Nyt näyttää väistämättömältä, että EU:ssa ollaan luomassa vaarallisten aineiden luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevaan CLP-asetukseen oma vaaraluokka hormonitoimintaa häiritseville aineille. Tämä on huolestuttavaa, koska CLP-asetus perustuu globaaliin kemikaalien GHS-järjestelmään, joka on YK:n alaisuudessa kehitetty kokonaisuus, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmä maailmanlaajuisesti.  EU:n omatoimisuus syö pohjaa koko GHS-järjestelmältä, hankaloittaa kansainvälistä toimintaa ja kauppaa. Jos uusi vaaraluokka ylipäätään on tarpeen, voisi EU olla aktiivinen valmistelutyön käynnistämiseksi YK-tasolla.

Aineen luokitus määrittelee sen kohtalon hyvin pitkälle myös useissa REACH-asetuksen alla tapahtuvissa kemikaalihallinnan toimenpiteissä, koska monet prosessit käynnistyvät nimenomaan aineen luokituksen perusteella. Hyvällä syyllä voi sanoa, että kemikaalien luokitus- ja merkintäjärjestelmämme on paljon vartijana – ehkä jopa liian paljon.