Tässä kolumnissa kodinkoneihminen muistuttaa meitä siitä, että kodin tekniset apuvälineet ansaitseva huomiomme. Niillä on tärkeä rooli arjessamme, ja onhan alakin 2,3 miljardin kokoinen.

Alan ihminen avautui.

”Kukaan ei huomaa kodinkoneita”, hän harmitteli.

Totta! Harva puhuu lämmöllä kodinkoneista! Ei niitä esitellä kodissa käyville vieraille samalla tavalla kuin vaikkapa seinillä olevaa maalausta, tai jopa seinän maalia.

Ja kuinka ylpeitä ovat vanhemmat, kun pikkupojat osaavat luetella ohi ajavien autojen merkit? Sen sijaan kuuleeko vanhempien ylistävän lapsosiaan siitä, että nämä hallitsisivat kodinkoneiden brändit, merkit tai mallit?

Alan ihminen lisää syyllisten listalle myös sisustuslehdet. Ne kertovat kotiemme sisustuksista ja jaksavat yksityiskohtaisesti raportoida kuvissa näkyvistä pöydistä ja niillä olevista kupeista.

”Mutta ikinä ei kerrota kuvissa vilahtavista kodinkoneista!"

Aivan! Kodinkoneista ei tosiaan taideta mainita tekstissä, ei kuvateksteissä ja kuvistakin ne rajataan mielellään pois.

”Ne sivuutetaan kylmästi, vaikka ne ovat vapauttaneet meidät tekemään töitä!”, kodinkonealan ihminen julisti.

Myönnetään, olen itsekin syyllinen. Voin puhua tuntikausia kodin sisustuksesta – olen kirjoittanut aiheesta pari kirjaakin – mutta kodinkoneista en tule puhuneeksi kuin silloin, kun olen sellaista ostamassa, tai laite menee rikki. Eikä sävy silloin ole kovinkaan myönteinen.

Eikä ongelma ole vain puhe vaan myös ajatukset: en ylipäätään ajattele kodinkoneita! Kunhan hoitavat hommansa hiljaa ja huomaamatta. Näin meidän kesken: olen miettinyt valtavasti kylpyhuoneeni uusia kaakeleita mutta hyvin vähän keittiöni keraamista liettä!

Mutta jos ei olisi tiskikoneita, imureita, pesukoneita, helloja, jääkaappeja, soodastriimereitä, mikroaaltouuneja, kiertoilmakypsentimiä, pakastimia, ilmankostuttimia, tuulettimia, tehosekoittimia, niin aika työlästä ja epämukavaa olisi ihmisen elämä.

Sanoin kerran äidilleni, että mahtoi hänen lapsuudessaan 1950-luvulla elämä olla mukavaa, kun ruoka saatiin omasta maasta ja se oli taatusti luomua ja puhdasta.

”En todellakaan kaipaa niitä aikoja”, äitini parahti yllättäen.

”Silloin elämä oli tosi työlästä ja ruuanlaitto hidasta”, hän lisäsi.

Äiti kertoi, että kun juurekset ja marjat haettiin tuvan lattian alta kellarista, sianlihat aitasta, hillot maakellarista, ja mikä mistäkin säilytyspaikasta, aterian valmistamiseen kului askeleita ja aikaa. Ja kantamista ja kuljettamista riitti.

Toisin on nyt. Kodintekniikka auttaa ruokahuollossa, vaatteidenpesussa, isoissa ja pienissä kotitöissä. Vekottimet ja vempeleet vapauttavat aikaa, jonka voimme käyttää viettämällä laatuaikaa läheistemme kanssa, juoksemalla itseämme huippukuntoon, kehittämällä luonnettamme ja jalostamalle mieltämme, tai vaan räksyttämällä Twitterissä tai ihastelemalla elämän kauneutta Instagramissa.

Alan ihminen kertoi, että remonteissa kodinkoneet tilataan viimeisenä, silloin kun rahat ovat jo loppu. Siksi otetaan, mitä jäljellä olevilla rahoilla saadaan. Se on väärin, hän sanoi.

Kodintekniikkakauppa on Suomessa 2,3 miljardin ala. On aika alkaa kohdella kodinkoneita niiden ansaitsemalla arvolla.

Ja ehkä hieman myös rakkaudella. Siispä armas pesukone, kiitos näistä yhteisistä vuosista! Rakas imuri, kiitos intensiivisestä imustasi!