Medialle
Uutiset 20.08.2018
Kiertotalous, globaalin kestävän kehityksen tavoitteet, ilmastonmuutoksen uhka, arjen kemikaalit, mikromuovi ja niin edelleen. Näiltä otsikoilta ei ole voinut välttyä viime aikoina, ei heinäkuun helteilläkään. Kaikkiin näihin kytkeytyy aina myös kemikaalikysymyksiä. Tavalla tai toisella kaikki liittyy kaikkeen. Lainsäätäjät EU:ssa ja Suomessa etsivät keinoja polttavimmiksi katsomiensa haasteiden hoitamiseksi. Mielestäni elämme haastavia, mutta myös mielenkiintoisia aikoja tässäkin mielessä.
REACH-asetuksen lakisääteisen 5-vuotistarkastelun keskeinen johtopäätös oli, että asetus toimii pääpiiteissään toivotulla tavalla, vaikkakin tavoitteiden tehokkaamman ja nopeamman saavuttamisen eteen on tehtävä enemmän töitä. REACH:n täysimittainen toimeenpanohan on oikeastaan vasta alussa. Reilun kymmenen vuoden taival on vielä liian aikainen vaihe arvioida, ollaanko tavoiteltuja hyötyjä saavuttamassa. Ne antavat paljolti vielä odottaa itseään.
REACH ja muu kemikaalilainsäädäntömme ei ole eristyksissä suhteessa muuhun lainsäädäntöön, eikä itsetarkoitus. Kemikaalilainsäädännön toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta on pakko tarkastella entistä enemmän yhteydessä muuhun lainsäädäntöön, ja ennen kaikkea, siitä näkökulmasta miten se palvelee kiertotalouden toteutumista eri sektoreilla. EU:ssa onkin parhaillaan käynnissä useita selvityksiä ja lainsäädäntöprosesseja, joilla kaikilla on suuri merkitys kiertotaloustavoitteiden ja EU:n tulevan myrkyttömän ympäristön strategian kannalta.
Tuote-, jäte- ja kemikaalilainsäädäntöalueiden rajapintatarkastelussa on meneillään julkinen kuuleminen komission tekemästä analyysistä ja toimintavaihtoehdoista lokakuun lopulle asti. Kaupan näkemyksiä viedään tähän vaiheeseen, kuten aikaisempiinkin, mm. yhdessä Euroopan kattojärjestömme EuroCommercen kautta.
Perinteisesti lainsäädäntö on tehty kukin omassa siilossaan, eikä yhteensopivuutta tai seurannaisvaikutuksia kyseisen lainsäädäntöalueen ulkopuolelle ole kovin onnistuneesti tarkasteltu. Tämän tilanteen aiheuttamat haasteet korostuvat nyt erityisen voimakkaasti, kun tuotteen elinkaaren päässä sen sisältämät raaka-aineet tulisi aina saada kiertämään kaatopaikan tai polttamisen sijaan. Tästä syystä olisi erittäin toivottavaa, että rajapintatarkastelu tehdään huolella ja EU:n lainsäädäntökoneistossa kyettäisiin tekemään tarvittavia muutoksia ja korjaustoimenpiteitä.
On harmillista ja huolestuttavaa, että samanaikaisesti käynnissä olevien tarkastelujen kanssa jätedirektiivin uudistuksen yhteydessä hyväksyttiin uuden rekisterin perustaminen Euroopan kemikaalivirastoon, eikä tässä yhteydessä tehty minkäänlaista vaikuttavuusarviointia. Edunvalvonnassa on nyt tehtävä kaikki mahdollinen, että rekisteristä tulisi käyttökelpoinen ja hyödyllinen. Sen olisi oltava nykyisiin esimerkkeihin verrattuna paljon ”älykkäämpi”. Ennen kaikkea tiedon käyttäjät tulisi ottaa mukaan sen suunnitteluun.
EU:n muovistrategia on osa kiertotalouskokonaisuutta. Lisäksi Suomessa valmistellaan parhaillaan kansallista muovitiekarttaa. Kauppa on yrittänyt viedä keskustelua suurempiin toiminnallisiin kokonaisuuksiin spesifien säätelyehdotusten sijaan. Olemme ehdottaneet kansallisen Muoviakatemian perustamista koordinoimaan muoviin sekä vaihtoehtoisiin materiaaleihin liittyvää tutkimusta, vahvistamaan dialogia eri toimijoiden kesken (tutkijat, elinkeinoelämä, kuluttajat, virkamiehet), järjestämään ja koordinoimaan muovikoulutusta sekä avustamaan ja sparraamaan ministeriöitä sekä virkamiehiä vietäessä EU-pöytiin ideoita siitä, miten EU voi osaltaan toimia globaalin muoviongelman ratkaisijana. Työ on pitkäjänteistä ja vaatii myös sen mukaisesti rahoituksen turvaamista, jotta työ olisi tuloksellista.
Kemikaaliasiantuntija