Medialle
Uutiset 07.05.2020
Edun juhlavuoden aikana julkaisemme sarjan Tukossa tai heidän kanssaan työskennelleiden ihmisten henkilökohtaisia työmuistoja. Sarjan aloittaa Harri Fagerlund.
Ensimmäiset työelämääni liittyvät kosketukset Tuko-ryhmittymään tapahtuivat 1980-luvun alussa. Olin työurani alussa Turun Saippua Oy:ssä (Unilever) nuorena tuotepäällikkönä vastaten mm. sellaisista jo poistuneista tuotemerkeistä, kuten Andy "Räjäyttää lian pois!" ja Vim "Hohtavan puhdasta naarmuttamatta" sekä myöhemmin Rexona-saippuat "Aina löytyy tilaa vielä yhdelle!", Comfort-huuhteluaineet ja Bio Luvil -pyykinpesuaineet. Siihen aikaan Unilever oli nuorelle markkinointi-ihmiselle todellinen käytännön korkeakoulu. Samaan aikaan Tukon päivittäistavarakauppa kehittyi systemaattisesti valtakunnalliseksi ketjumarkkinointiyksiköksi. Parhaimmillaan sen markkinaosuus lähenteli 25 %.
Alueellisten tukkuliikkeiden ja kauppiaiden sitoutuminen valtakunnallisiin kampanjoihin oli kuitenkin vielä kovin vaihtelevaa ja sekös nuorta markkinointimiestä otti pikkuaivoon. Comfort-huuhteluaineen symbolina eri maissa käytettiin pehmeää nallekarhua ja mekin halusimme ottaa sen Suomessa käyttöön. Myimme idean T-market ketjun johdolle. Sopivan ison nallekarhun metsästäminen maailmalta siihen aikaan ei ollut maailman helpoin homma, mutta kuluttajakilpailu saatiin järjestettyä ja satoja nalleja matkasi eri puolelle Suomea T-marketteihin.
Nallesta ei tainnut tulla Comfortin pitkäaikaista symbolia, mutta niin olin minäkin jo ehtinyt työurallani eteenpäin. Seuraavan kerran törmäsin T-ryhmittymään 80-luvun puolivälin jälkeen ollessani Braun Finland Oy:n markkinointipäällikkö. ”Aja millä haluat ja Braunilla loput” oli silloin parranajokoneiden lentävä mainoslause ja Braun D3 -sähköhammasharja lanseerattiin valtavalla menestyksellä Suomen markkinoille. Siihen aikaan T-ryhmittymä oli merkittävin pienkoneiden myyntikanava Suomessa; alueelliset tukkuliikkeet mm. Pohjanmaa Oy, Tukkumanni, Lipsanen jne. varastoivat tuotteita ja heidän omat myyntiorganisaationsa myivät niitä kaikille mahdollisille tahoille. Reviiritaistelu oli tiukkaa, eikä ylilyönneiltäkään vältytty. Myös kilpailijoiden hinnoittelua vahdittiin ja kaikissa näissä taistoissa tavarantoimittajaa huudettiin tuomariksi. Jo silloin nuoressa mielessäni kävi ajatus, voiko liikeidea perustua muiden vahtimiseen eikä oman toiminnan kehittämiseen. Tukon oma Me Palvelemme -kodinkoneketju pienkoneiden myyntikanavana oli kauniisti sanottuna marginaalinen. Historiaa tuntevat tietävät, että eihän siinä hyvin käynyt.
Tukon hankkima Anttilan tavarataloketju pienkoneiden myyjänä oli omaa luokkaansa. Osto- ja valikoimatoiminta oli keskitetysti hoidettu, tavaratalojen kesken ei sooloiltu ja sen aikaiset tietojärjestelmät olivat kilpailijoita edellä. Kerran viikossa Braunin konttorille tuli keskitetysti tilaukset ja jakolistat eri tavarataloihin. Anttila oli valmis myös rohkeasti kokeilemaan uutuuksia. Jos ja kun pääsit valikoimaan sisälle, menestyskin oli taattu. Huippuhetken koin, kun saimme Braunin höyrysilitysraudan Anttilan ykköstuotteeksi Rowentan tilalle. Kertatilauksena 20 000 kpl oli ainutlaatuisen suuri Suomessa ja siitä tuli Anttilan joulukaupan myydyin tuote sinä vuonna. Keskon omistuksessa Anttilan alamäki oli surullista seurattavaa. Postimyynnin tähän maahan lanseerannut yhtiö ei pysynyt kaupan murroksessa mukana ja liikeidea näivettyi vanhan muisteluksi.
Pari henkilökohtaista muistelua eivät kerro syitä Tukon tuhoon, vaan niistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi Matti Laineman kirjaan Oman onnensa sepät tai Markku Alhavan tutkielmaan kaupparyhmän strategiasta.
P.S. Vuosisopimusneuvottelut kultaisella 80-luvulla olivat tapahtumia, joissa puhuttiin suurilla kirjaimilla, syötiin kosteita illallisia, opittiin tuntemaan henkilökohtaisesti ja tehtiin kauppoja. Aihe vaatinee kyllä ihan oman muistelonsa.