Medialle
Uutiset 30.10.2018
Maksupalveludirektiivi 2, eli PSD2 (Payment Services Directive 2), on Euroopan parlamentin hyväksymä direktiivi, joka parantaa kuluttajien oikeuksia ja edistää kilpailua pankkitoimialalla. Mutta mitä direktiivi käytännössä tarkoittaa?
Direktiivin tavoitteena on saattaa erilaiset maksupalvelut nykyistä laajemmin sääntelyn piiriin ja saattaa maksupalvelujen sääntely vastaamaan markkinoilla tapahtunutta kehitystä. Markkinoilla on jo runsaasti uusia maksuja välittäviä palveluita ja lisää tulee. Tuttuja nimiä ovat esimerkiksi MobilePay ja Apple Pay. Seuraava kehitysaskel maksujenvälityksessä on lohkoketjuteknologia.
Käytännössä pankkien tai muiden maksutilejä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on avattava omat maksu- ja asiakasrajapinnat kolmansille osapuolille. Samalla uusi direktiivi pakottaa yritykset ottamaan käyttöön asiakkaan vahvan tunnistamisen lähes poikkeuksetta. Maksupalveluiden tarjoaminen vaatii aina maksulaitostoimiluvan valvovalta viranomaiselta. Turvallisuuden pitäisi siis olla kunnossa.
Direktiivi saatetaan kansallisesti voimaan kahdessa vaiheessa. Kansalliset lakimuutokset maksupalvelulakiin ja maksulaitoslakiin ovat jo astuneet voimaan 13.1.2018, mutta siirtymäajan vuoksi sääntely tulee kokonaisuudessaan lainvoimaiseksi vasta 13.1.2019.
Suomessa erittäin suosittu tapa maksaa ostokset verkossa ovat pankkien omat maksupainikkeet. Käyttökokemus on näissä usein heikko ja ostokset jäävät helposti toteutumatta, kun prosessi on monimutkainen ja -portainen.
Jatkossa nähdään uusi pankkimaksupalvelu, jolla kuluttaja voi maksaa verkko-ostoksensa yhden painikkeen kautta kaikkien pankkien tileiltä. Erilliset pankkikohtaiset maksutavat väistyvät. Tällä pyritään siihen, että kesken jääneet ostotapahtumat vähenevät ja myös pankkikohtainen tunnistaminen helpottuu, kun erilaiset mobiiliavainsovellukset ovat laajemmin käytössä.
Verkkokaupasta ei siis enää poistuta maksutapahtuman ajaksi ja yhtenäinen ostokokemus säilyy paremmin. Myös kauppiaan kustannukset alenevat ja verkkomaksuhinnoittelut yhdenmukaistuvat.
Yksityisyyden suojan kannalta muutoksessa on ongelmia. Esimerkiksi asiakkaan ostokäyttäytymistä on jatkossa helpompi analysoida. Toisaalta uusi toimintamalli voi suojata ylivelkaantumiselta, kun luotonantajilla on tarkempi käsitys asiakkaasta.
Selkeä haaste on asiakkaiden luottamuksen saavuttaminen. Tutun pankin sijaan maksun välittää erillinen palveluntarjoaja. Syntyykö luottamus tällaiseen kumppaniin, joka voi hallinnoida asiakkaan pankkitiliä. Todennäköisesti luottamus kotimaisiin, tarkkaan valvottuihin kumppaneihin on suurempaa.
Nykyinen tunnistusjärjestelmä TUPAS ei mahdollista pankkiriippumatonta kuluttajan tunnistamista. Ruotsissa ja Tanskassa on jo rakennettu tällaisia järjestelmiä. Suomen on seurattava perässä, jos halutaan vauhdittaa suomalaisen verkkokaupan menestymistä ja tukea uusien kaupan digitaalisten palveluiden syntymistä. Paperiset tunnuslukulistat joka tapauksessa ovat pian historiaa.
Etu ja EuroCommerce pitävät uutta sääntelyä hyvänä. Tärkeää on kuitenkin löytää tasapaino turvallisuuden ja joustavan asiakaskokemuksen välillä. Standardien on myös oltava yhdenmukaiset, ettei synny rinnakkaisia toteutusmalleja, jotka eivät toimi keskenään.
Johtaja, lakiasiat ja edunvalvonta