Uutiset 15.10.2018

Kuka hyötyy uudesta huolta aiheuttavien aineiden rekisteristä, vai hyötyykö kukaan?

Euroopan kemikaalivirasto ECHA on saanut tehtäväkseen rakentaa uuden rekisterin, johon kerätään tieto Euroopan markkinoille saatettujen esineiden sisältämistä SVHC-aineista. Näin alkuvuodesta päätettiin, kun jätedirektiiviin uudistuksen yhteydessä lisättiin yllätyskirjaus artiklaan 9 neuvottelujen viime vaiheessa.

Yhtä yllättyneitä uudesta rekisteristä taisivat olla monet toimialat kuin myös tulevat toimeenpanevat ja valvovat viranomaisetkin. Nyt tätä jätelainsäädäntöön pullahtanutta vaatimusta aletaan kiireesti toteuttaa. Tietokanta pitäisi olla valmiina jo reilun vuoden päästä ja yritysten täytyy toimittaa siihen tietoa 5.1.2021 mennessä.

Tämä rekisteri olisi tietysti nähtävä yhtenä keinona tukea kiertotalouden tavoitteita ja toteuttamista käytännössä. Rohkenen kuitenkin kyseenalaistaa sen toimivuuden, koska suunnitelmat näyttävät sellaisilta, että tietoa aiotaan kerätä sellaisessa muodossa, ettei se ole hyödyllistä kierrättäjien käytännön prosesseissa. Näin ovat alan edustajat itse sanoneet. Näyttää siltä, että on unohdettu ottaa selvää, miten käyttöikänsä päähän tulleita tavaroita käsitellään nykypäivän kierrätysalan yrityksissä, miten materiaalivirrat ihan oikeasti soljuvat näissä prosesseissa. Tämänhän pitäisi olla kaiken lähtökohta ja suunnitelmien keskiössä alusta alkaen.

Kauppa ei vastusta kiertotalouden edistämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Väistämättä on luvassa myös uusia vaatimuksia eri toimijoille ja edessä muutoksia totuttuihin toimintatapoihin. Niiden pitää kuitenkin olla harkittuja, järkeviä ja toteutettavia käytännön elämässä. Tähän voidaan päästä, jos huomioidaan, että tuotteet liikkuvat globaalisti monimutkaisissa toimitusketjuissa, ja että järkevillä kierrätysprosesseilla on omat reunaehtonsa.

Lainsäädäntöprosessi, joka johti tuohon jätedirektiivin kirjaukseen, ei ansaitse kehuja. Toimeenpanossa olisi nyt paikattava sitä, mikä lainsäätämisessä meni mönkään. Jos uusi rekisteri syntyy, on välttämätöntä, että sen yksityiskohdissa otetaan huomioon ensisijaisten käyttäjien tarpeet. Mielestäni se ensisijainen käyttäjä on oltava jätteenkäsittely- ja kierrätystoimiala. Jos rekisterin rakentamisessa ei kunnolla huomioida näiden yritysten tarpeita, kierrätysprosessien luonnetta ja käytäntöjä, ollaan luomassa kallis ja hyödytön, ehkä tyhjyyttään huutava tietokanta.

Jätedirektiivin uutta rekisteriä koskevaa kirjausta on alettu tulkita niin, että toimitusketjussa jokaisen (’any supplier’) on ilmoitettava ECHAn rekisteriin, jos esine, tai joku osa siinä, sisältää ns. SVHC-ainetta enemmän kuin 0,1 painoprosenttia. Toisin sanoen halutaan useita ilmoituksia samoista komponenteista. Tietovaatimuksissa ollaan menemässä sellaiselle yksityiskohtaisuuden tasolle, ettei sille parhaalla tahdollakaan pysty löytämään mitään todellista tarvetta. Tämä asia ei siis ole ainoastaan valmiiden tuotteiden maahantuojien ja jälleenmyyjien murhe, vaan koskettaa hyvin laajasti kaupan lisäksi valmistavaa ja kokoavaa teollisuutta. Asian valtava mittasuhde on ilmeinen, kun ajattelee, että jo esimerkiksi suhteellisen yksinkertaisessa ruohonleikkurissa on valtava määrä osia, jotka ovat esineitä jo itsessään.

Lainsäädäntö haastaa meidät siis jälleen kerran. On löydettävä käytännössä toimivia ratkaisuja ja tarjottava niitä byrokraattien kirjoituspöytäsuunnitelmien tilalle. Tuote- ja palvelukaupan yhdistys Etu, Kaupan liitto ja eurooppalainen kattojärjestö EuroCommerce ovat aktiivisesti kommentoineet tätä hanketta. Osallistumme myös ECHAn järjestämään sidosryhmien työpajaan lokakuun lopussa.

Viestimme ytimenä on, että tietokannasta pitää luoda sen pääasiallisia käyttäjiä oikeasti hyödyntävä, eikä tarpeettomia tietoja pidä vaatia. Ilmoitusvelvollisuus tulee rajata niille, jotka saattavat esineen markkinoille. Jää nähtäväksi, mihin elinkeinoelämän laajan kentän ponnistelut tässä johtavat ja syntyykö lopulta jotain sellaista, mikä oikeasti edistää kiertotaloutta.