Uutiset 15.04.2020

Kaupan verotus kohtelee eriarvoisesti suomalaista kauppaa


Monilla kaupan aloilla toiminta on erittäin kansainvälistä, jolloin verotuksella joko luodaan tai haitataan kaupan kilpailuedellytyksiä niin Suomessa kuin kansainvälisillä markkinoilla. Toisaalta, vaikka nykyaikana tuonti- ja vientitullit hillitsevät tavaraliikennettä kansainvälisesti, palvelut sen sijaan liikkuvat rajojen yli entistä nopeammin ja ilman merkittävää sääntelyä. Tässä artikkelisarjan toisessa osassa pohditaan, mitä verotus tarkoittaa kaupan kilpailukyvylle 2020-luvulla?

Kaupan toimintaa on pidetty pitkään vain logistiikan jatkeena, jossa keskeistä on tuotteiden välittäminen tuottajilta kuluttajille ja muille asiakkaille myymälän kautta. Tämä logistiikan hallinta mahdollisimman taloudellisesti ja tehokkaasti on toki edelleen erittäin tärkeää, mutta samalla kauppa on kehittynyt etenevissä määrin teknologiapainotteisesti, jolloin fyysisen myymälän lisäksi kaupan tarjonta ja tarjooma koostuvat monesta eri palvelukokonaisuudesta. Nykyajan vähittäiskaupassa yhdistyykin monella tapaa esimerkiksi datan hallinta ja tiedolla johtaminen, asiakkuuksien ymmärtäminen, monikanavaisen kaupan hallinta, palveluiden tuottaminen ja laaja-alaisen tavara-alakohtaisen osaamisen hallinta ja kehittäminen. Tällöin ne pelisäännöt, jotka aikanaan on laadittu kaupan toimintaa säätelemään eivät enää välttämättä ota kunnolla huomioon alan pirstaloituneita liiketoiminta- ja ansaintamalleja.

Vaikka datan rooli kaupassa ja kaupankäynnissä on lisääntynyt, moni asia on kuitenkin edelleen pysynyt ennallaan. Painopisteet ovat tosin hieman muuttuneet. Kaikissa kaupan toiminnoissa avainroolissa ovat edelleen ihmiset. Vaikka kuluttaja siirtyisikin myymälästä asioimaan verkkokauppaan, ihminen ne paketit edelleen kotiin tuo. Ihmisten lisäksi kaupan toimintaan kytkeytyy melkoisesti myös mm. kuluttajien ostovoimaan, kiinteistötoimintaan, tietotekniikkaan ja rahaliikenteeseen liittyviä verotuksellisia näkökulmia. Ja mikä tärkeintä, monilla kaupan aloilla toiminta on myös erittäin kansainvälistä, jolloin verotusasioilla luodaan tai haitataan kaupan kilpailuedellytyksiä niin Suomessa kuin myös kansainvälisillä markkinoilla. Toisaalta, vaikka nykyaikana tuonti- ja vientitullit hillitsevät tavaraliikennettä kansainvälisesti, palvelut sen sijaan liikkuvat rajojen yli entistä nopeammin ja ilman merkittävää sääntelyä. Mitä verotus siis tarkoittaa kaupan kilpailukyvylle 2020-luvulla?  

Kuluttajien ostovoimaa kahlitaan monin tavoin

Kun tarkastellaan kaupan verotusta, on hyvä tarkastella ensinnäkin sitä, miten verotus vaikuttaa kuluttajien ostovoimaan. On selvää, että suomalaisten ostovoimaan vaikuttavat monet eri tekijät. Kansainvälisesti tarkastellen suomalaisten palkat ovat kohtuullisen korkeita, mutta siitä huolimatta ostovoima ei ole hyvällä tasolla. Suurin syy heikkoon ostovoimaan Suomessa on työn ja palveluiden ns. tuplaverotus: toisaalta työntekijät maksavat korkeaa ansiotuloveroa, joka heikentää kulutusta, ja toisaalta yritykset maksavat korkeita työnantajamaksuja, mikä taas heikentää palkkaamista ja investointeja. Lopputulos on, että pahimmillaan kaikki osapuolet häviävät.

Kun ostovoima on Suomessa heikko, se myös ohjaa kulutusta pois Suomesta edullisempien kuluttajahintojen pariin mm. ulkomaisten verkkokauppojen kautta. Tästä esimerkkinä on ulkomaisten verkkokauppojen (mm. Zalando, Wish) suosio suomalaisten kuluttajien keskuudessa. Jatkossa onkin tärkeää, että kun digitalisaatio todennäköisesti pienentää ansio- ja arvonlisäverokertymää kansallisella tasolla, verotusta ohjataan mm. haitta- ja valmisteveroihin ostovoiman nostamiseksi sekä ylläpitämiseksi vähintään nykyisellä tasolla.

Tämän ohella kaupan haasteena on jatkossa väestön nopea ikääntyminen ja ostovoiman epätasainen jakaantuminen Suomen sisällä. Väestöstä jo n. kolmannes asuu Helsingin, Tampereen ja Turun vaikutusalueilla. Tämän ohella iso osa väestöstä keskittyy muihin yliopistokaupunkeihin, jolloin muualla Suomessa kaupankäynnin mahdollisuudet ovat kovin erilaisia kasvukeskuksiin verrattuna. Väestön keskittyminen luo kaupalle toki uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta käynnissä oleva väestön nopea ikääntyminen vähentää kauppaan kohdistuvaa kulutusta kuin myös todennäköisesti kasvattaa palveluiden kysyntää. Tämä vaikuttaa merkittävästi verotukseen. Jos ostovoima on vahvaa vain tietyissä osin maata, miten taataan palvelujen saatavuus ja investoinnit?

Digitalisaatio uhkaa nykyisiä veromalleja ja -kertymiä

Digitalisaation myötä kaupan alalle on tullut paljon uusia toimijoita, jotka toimivat uusilla liiketoiminta- ja ansaintamalleilla. Digitalisaatio ja etenkin alustatalous ovatkin muuttaneet nopeasti kaupan ja palvelujen kilpailuympäristöä. Muutoksen myötä kasvava osa perinteisistä kivijalkakaupan parissa tehdyistä ostoksista tapahtuu verkon välityksellä, jolloin tavaran omistaminen ja liikkuminen ei ole yhtä selkeää. Pelisäännöt alustatalouden toimijoilla ovat sinällään samat. Veronalaisia tuloja ovat kaikki rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot, mutta haasteina ovat valvonta ja tulonlähteen tulkinta. Kun arvioidaan esimerkiksi majoituspalveluita, kuten Airbnb:n toimintaa, pitää pohtia, ovatko kuluttajien maksamat palvelumaksut yleisiä palvelumaksuja vai vuokria? Näihin asioihin ei ole vielä selkeitä vastauksia.

Vuodesta 2021 eteenpäin EU-tavarakaupan arvonlisävero maksetaan kuluttajan sijaintivaltioon. Samalla myös tulee käyttöön nykyistä laajemmat tiedonanto- ja verovelvoitteet. Ongelmana on kuitenkin edelleen se, että miten kaikki alustatyö ja -tulo saadaan verottajan tietoon ja kotimaan verotuksen piiriin? Alustatyön avulla voidaan esimerkiksi välttää työnantajavelvoitteita, jolloin uudet ketterät toimijat voivat saada kilpailuetua perinteisiin kaupan toimijoihin nähden vaikkapa tavaroiden toimituksessa ja verkkokauppakeräilyssä.

Kiinteistöjen ylläpitoa verotetaan monin tavoin

Työntekijämaksujen lisäksi digitaaliset toimijat saavat myös muuta etua verotuksen suhteen. Esimerkiksi kivijalkakauppojen verokertymään vaikuttavat merkittävästi myös kiinteistöjen ja niiden ylläpitämiseen tarvittavien toimien ja resurssien verotus. Nämä verot kohdistuvat laajasti juuri kivijalkakauppoihin ja niiden toimintamahdollisuuksiin. Esimerkiksi energian verotus on noussut 2000-luvulla merkittävästi ja mm. energialait on päivitetty viimeksi vuonna 2011. Joillain paikkakunnilla verojen määrä on jopa kaksinkertaistunut vuosien 2000-2013 aikana, kun vastaavasti elinkustannusindeksi on samalla ajanjaksolla noussut 26%.

Mitä tämä kaikki merkitsee kaupalle?

Digitalisaation myötä kaupan liiketoiminta- ja ansaintamallit ovat käyneet läpi laajan murroksen ja murros jatkuu vielä isossa määrin. Tämä on johtanut eriarvoistukseen verotuksen osalta. Murroksen myötä vanhat veropohjat ja pelisäännöt eivät sovellu suoraan uusien toimijoiden liiketoimintaan. Esimerkiksi ulkomaiset verkkokaupat eivät välttämättä maksa kiinteistöveroa ollenkaan Suomeen, eikä niillä  välttämättä ole paljoakaan työntekijöitä Suomessa. Tämän lisäksi niiden maksavat lähdeverotkin yleensä verotetaan suosituimmuusmaan periaatteen mukaan, jolloin Suomeen jää vain pieni siivu, jos sitäkään. Tällöin niiden verokertymä Suomeen on minimaalinen, vaikka niiden markkinaosuus ja kilpailullinen vaikutus saattavat olla merkittäviä. Tilanteessa, jossa ostovoima Suomessa on jo valmiiksi suhteellisen heikkoa ja kaupan alan kohtaama verotus kovaa, on vaara, että uudet digitaaliset toimijat vääristävät kilpailua. Mikäli tätä tilannetta ei muuteta, uhkana on, että kotimaiset toimijat eivät voi menestyä kilpailussa uusien toimijoiden kanssa.

 

Kauppa veronmaksajana: nykytilanne ja tulevaisuuden trendit (osa 1)

Koronan jälkeinen aika pakottaa verotuksen uudistamiseen (osa 3)

Artikkelisarjan ovat kirjoittaneet KTT, työelämäprofessori Lasse Mitronen ja KTM, tutkija, tohtorikoulutettava Mikko Hänninen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.  

 

JAA

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä kirjoituksistamme: