Uutiset 01.01.2020

Sata vuotta kaupan Etua


Tuote- ja palvelukaupan yhdistys täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Aiemmin Suomen Tukkukauppiaiden Liitto nimellä toimineella yhdistyksellä on siis vahvat juuret suomalaisen kaupan historiassa ja tässä jutussa pureudutaan sen merkittävimpiin käänteisiin. Juhlavuoden aikana Edun some-kanavissa julkaistaan lisää kuvia ja tarinoita kaupan ja sen järjestötoiminnan historian havinoista.

1900-luvun alussa niin suomalainen tukkukauppa kuin kaupan yhteistyömuodot alkoivat kehittyä ajan haasteiden myötä. Edellisen vuosisadan monialaiset kauppahuoneet alkoivat erikoistua, kaupan toimijat laajensivat toimialueitaan sisämaahan parantuneiden liikenneväylien myötä, vähittäis- ja tukkukauppa eriytyivät. Vastapainoksi syntyi osuustoiminnallinen tukkukauppa ja sen jälkeen ensimmäiset maakauppiaiden tukkuliikkeet.

Kaupan alan yritysmäärän lisääntyminen oli järjestötoiminnan aloittamisen konkreettinen syy. Kilpailutilanne eri paikkakunnilla kiristyi ja johti epäterveeseen kilpailuun. 

Kuva: Päivittäistavara Keskusneuvosto, 1927. Kuvassa vasemmalla STL:n asiamies Paavo Korpisaari ja pöydän päässä hallituksen puheenjohtaja S.A. Harima.

Suomen Tukkukauppiaiden liiton perustamiseen johtivat samat syyt, jotka olivat estäneet tukkukauppiaiden yhteistoiminnan maailmansodan aikana. Villinä riehunut kilpailu ja epäterve kaupankäynti oli saatava aisoihin. Yksityinen tukkukauppa menetti markkina-asemiaan osuustoimintaliikkeelle, samoin markkinoita valtasivat ns. maakauppiasyhtiöt, Keskon edeltäjäliikkeet. 

Lopullinen aloite liiton perustamiseen tuli valtion viranomaisilta, jotka halusivat asiantuntijaelimen antamaan lausuntoja tavaran maahantuontiin ja jakeluun liittyvistä suunnitelmistaan. Marraskuun 29. päivänä 1920 useammankin yrityksen jälkeen pidettiin kokous, jossa päätettiin perustaa Suomen Tukkukauppiaiden Liitto –niminen järjestö. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin S.A. Harima, joka toimi liiton puheenjohtajana yhtäjaksoisesti vuoteen 1946 asti. 

Kuva: Kauppa- ja teollisuuspäivät Tampereella 1930.

Alkuvuosina liiton toiminnan paino oli varsin yleisellä tasolla; talouspolitiikan seurannassa, verokysymyksissä, rahan arvon vakiinnuttamisessa ja ulkomaankaupan vapauttamisessa. Neuvostoliiton talouden kehitys ja kaupallisten olojen vakiintuminen oli erityisessä seurannassa. Kansainvälinen yhteistoiminta oli maailmansotien välisenä aikana vilkkaampaa kuin koskaan muulloin. Esim. Pohjoismaisten Tukkukauppiasliittojen Keskusneuvosto kokoontui vuosittain kokoukseen eri Pohjoismaihin. 

Vuonna 1922 tohtori Paavo Korpisaari tuli liiton asiamieheksi ja liiton toiminnan kehitys lähti ripeästi liikkeelle. Korpisaari keskittyi muutamiin keskeisiin asioihin; jäsenkunnan laajentamiseen, toimialajärjestöjen perustamiseen, kansainväliseen yhteistoimintaan ja ”pelisääntöihin”. Yhteisesti hyväksytyt säännöstöt käsittelivät kauppaehdoista sopimista, luottotarkkailua ja erityisesti kauppatapoja, olihan 1. maailmansodan aikainen mustanpörssin kauppa jobbareineen rapauttanut hyviä tapoja.

Kiteytetysti voidaan sanoa, että Liitto oli 1920-30 luvuilla jäsenkuntansa ja erimielisyyksien sovittelija ja ongelmien ratkaisija. Vuodesta 1939 Liitto muuttui jäsenkuntansa edunvalvojaksi muun yhteiskunnan suuntaan. Tämä tehtäväkenttä säilyi painopistealueena liiton aktiivisen toiminnan loppuun saakka.

Kuva: OKO:n itsepalvelumyymälä 26.7.1948.

Suomen talvi-ja jatkosodat 1939-44 merkitsivät tavarapulaa ja kaupan voimakasta säännöstelyä. Säännöstely toteutettiin kaikilla aloilla toimialajärjestöjen välityksellä. Liiton rooli olikin säännöstelyn alkuvaiheessa hyvin keskeinen, toimihan liiton toimitusjohtaja Paavo Korpisaari säännöstelyn käytännön toimia valmistelevan elimen puheenjohtajana. STL perusti tuontisäännöstelyn alettua erityisen lisenssiosaston tuontilupa-anomusten välittämistä varten. Osasto jatkoi toimintaansa sodan päätettyäkin niin kauan kuin tuontisäännöstely oli voimassa.

1950-luvulle tultaessa säännöstelyä alettiin pikkuhiljaa purkaa. Tukkukaupalle tuonnin vapautus merkitsi sekä periaatteellista että käytännöllistä edistysaskelta matkalla kohden vapaan markkinatalouden oloja. Vasta se, että kaupoissa oli tavaraa tarjolla, merkitsi poikkeusajan muuttumista normaaliksi.

Kuva: Fabianinkatu 23 oli talo, jossa STL:n toimitilat olivat vuonna 1960 tapahtuneeseen talon purkamiseen saakka. Samoissa tiloissa toimi alkuaikoinaan tiiviisti myös Tukkukauppojen Oy.

Yksityisen tukkukaupan keskusliiketoiminta alkoi 1930-luvulla jäsenten yhteisostotoimintana käsittäen aluksi niin kotimaankaupan sopimuskumppanina (Tukkukunta) olemisen kuin tavaroiden tuontiin liittyvän (Tuontikunta) toiminnan.  Kauppatoiminnan ohella yksityinen tukkukauppiaskunta päätyi vähitellen perustamaan myös omaa teollisuutta esim. tulitikkutehtaan ja margariinitehtaan. Vuonna 1942 yhdistettiin silloiset taloudellisen yhteistyön muodot uuteen yhtiöön, jonka nimeksi tuli Tukkukauppojen Oy, myöhemmin keskusliikkeen nimestä ryhdyttiin käyttämään lyhennettä Tuko.

Tuko oli yhteisostoyritys 1950-luvun puoliväliin saakka, josta se asteittain muuttui täyden palvelun keskusliikkeeksi. Tukon kaupallinen toiminta kehittyi myönteisesti 1990-luvun lamaan saakka. Parhaimmillaan päivittäistavarakaupan markkinaosuus oli Keskon jälkeen toiseksi suurin, lähes 25 %. Tukon omistus siirtyi 1996 pääkilpailijalle Keskolle, jolloin keskusliike Tukon toiminta päättyi käytännöllisesti katsoen siihen. 

Kuva: Reformikeskus, Citykäytävä, 1982.

Suomen Tukkukauppiaiden liitto oli suurimmillaan 1960-70 -luvuilla jäsenmäärän vaihdellessa 400 kpl molemmin puolin. Yleistukkuliikkeistä koostuvan ”yleisen ryhmän” lisäksi STL:n jäsenkunta koostui 10 -12 toimialayhdistyksen välityksellä jäsenkuntaan kuuluneista yrityksistä. 

Suomen Tukkukauppiaden Liitto oli kaupan alan järjestöistä kattavin ja se oli siitä syystä luonnollinen asiantuntija kaikissa kauppaan liittyvissä asioissa: komiteoissa, toimikunnissa ja kauppaneuvotteluissa. Asiantuntijatehtävien ohella liitto harjoitti mittavaa tiedotus-, koulutus- ja tutkimustoimintaa. 

Kuva: Matkalla Amsterdamissa, Alankomaat.

1980-luvulle tultaessa liiton edustavuus kaupan kentässä alkoi heikentyä ja kaupan edunvalvontaa oltiin muutenkin keskittämässä.  Edustavuuden lisäämiseksi liiton jäsenkuntaan oli välttämätöntä saada uusia jäseniä. Ratkaisuna oli vuoden 1985 sääntöuudistus, joka mahdollisti toimialayhdistysten itsenäistymisen. Toimialayhdistysten jäsenmäärä kääntyikin sääntöuudistuksen jälkeen nousuun, kun muut keskusliikkeet SOK, OTK ja Kesko tulivat mukaan useisiin yhdistyksiin useiden teollisuusyritysten ja maahantuojien lisäksi. STL:n toimintakenttä muuttui näiden ratkaisujen tuloksena merkittävästi. Siitä tuli jäsenjärjestöjensä katto-organisaatio tarjoten jäsenilleen hallinnollisia ja juridisia palveluja.

Kuva: Kölnin messut 1984.

Kaupan alan edunvalvonnan järjestämisestä käytiin neuvotteluita 1980 luvun puolivälistä alkaen. Vuonna 1988 aloitti toimintansa Tukkukaupan Keskusliitto (TKKL), joka edusti kattavasti maan kulutustavara-ja teknistä tukkukauppaa. Vuonna 1992 kaupan edunvalvonnan edustavuus laajeni entisestään, kun perustettiin Kaupan Keskusliitto (KKL). Ensimmäistä kertaa koko maan tukku-ja vähittäiskauppa oli edustettuna samassa järjestössä. Seuraava askel oli Kaupan keskusliiton ja Kaupan Työnantajaliiton yhdistäminen. Oli laadittava säännöt, jotka mahdollistaisivat sekä yhdistys- että yritysjäsenyyksiä. Neuvottelujen tuloksena vuonna 2004 syntyi Kaupan liitto. 

Kuva: STL:n ja Teknisen Tukkukaupan Keskusliiton yhteistyösopimuksen allekirjoitus 7.11.1983.

2000-luvun taitteessa STL oli jäsenilleen kattojärjestö, joka tarjosi teknisiä palveluja (konttori- hallinnollisia- ja lakiasianpalveluja). Varsinainen edunvalvontatoiminta tapahtui jäsenjärjestöissä ja Kaupan liitossa. Toiminta näivettyi pöytälaatikkoon ja osa jäsenistä oli valmis lakkauttamaan STL:n toiminnan ja jakamaan yhdistyksen omaisuuden jäsenilleen. Tämä yritys pystyttiin torjumaan ja osin tämän episodin johdosta aloitettiin STL:n uusi strategiatyö, jonka tavoitteena oli käyttö-ja kulutustavarakaupan edunvalvonnan johtajuus Suomessa. STL:n omaisuus, palvelut ja Mannerheimintien toimitilat olivat ja ovat yhä tärkeä taloudellinen ja henkinen tuki yksittäisille toimialayhdistyksille. 

Vuonna 2017 hyväksytyn uuden strategian toteuttamiseksi käynnistettiin brändityö, jonka lopputuloksena 98 vuotta Suomen Tukkukauppiaiden Liittona toiminut yhdistys vaihtoi nimekseen Tuote- ja palvelukaupan yhdistys Etu vuoden 2018 alussa. 

Edun uudelleen aktivoituminen syntyi uusien mahdollisuuksien ja tarpeiden noususta, ei vain tukku- vaan kaikille tuote- ja palvelukaupan toimijoille, jotka tarvitsivat riippumattoman vaikuttajan turvaamaan erikoiskaupan toimintaympäristön kehitystä ja mahdollisuuksia luoda hyvää tulevaisuutemme nykyhetkiin.

Kauppa on elänyt aina murroksessa ja elää siinä myös seuraavat sata vuotta.

Kuvat: ETU/STL arkisto

 

JAA