Uutiset 15.02.2018

Pirstaloituvan kemikaalitiedon välittäminen ratkaistaan teknologialla


Kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädäntö edellyttää monenlaisia turvallisuuteen liittyviä selvityksiä erilaisten kulutustavaroiden markkinoille saattajilta. Mitä monimutkaisempi laite tai esine, sitä enemmän tietoa on välitettävä läpi toimitusketjun aina kuluttajalle saakka, kirjoittaa kemikaaliasiantuntijamme Terhi Kuljukka-Rabb. Kemikaalitiedon pirstaloituminen vaatii ratkaisuja, joilla valtavaa tietomäärää hallitaan.

Polkupyöränketjuista lohkoketjuihin

Helsingin Sanomat kirjoitti Jopo-polkupyörien matkasta maailmalle ja takaisin Suomeen valmistettavaksi. Tarina on kaiken kaikkiaan hieno. Kemikaalilainsäädännön tuntijana huomioni kiinnittyi ensimmäisenä juttuun liittyvään kuvaan, jossa polkupyörä oli "räjäytetty" osiin, ja kunkin irrallisen komponentin vieressä oli maalippu kertomassa komponentin alkuperästä. Laskin komponentit ja liput: osakomponentteja oli kuvassa kaksikymmentäkaksi, kahdeksasta eri maasta. 

Kuva on oivallinen esimerkki nimenomaan siitä näkökulmasta, mitä kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädäntö edellyttää erilaisten kulutustavaroiden markkinoille saattajilta: valmistajilta ja EU-maahantuojilta. Tunsin valmistajan taakan erilaisista lainsäädännön vaatimuksista, jotka liittyvät turvallisuuteen ja materiaalien kemikaalikoostumukseen.

EU:n REACH-asetus kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelystä ja rajoituksista koskettaa myös EU-markkinoilla olevia ja tänne tuotavia esineitä. Onneksi esimerkin Jopo on suomalainen tuote. Silti senkin valmistajalle on kova työ saada selville lainsäädännön edellyttämä tieto, sisältääkö joku osa huolta aiheuttavaa ainetta yli 0,1 painoprosenttia. EU-lainsäädäntö vaatii, että näistä ns. kandidaattilistan aineista täytyy kulkea tieto toimitusketjussa seuraavalle asiakkaalle. Myös kuluttajalla on oikeus kysyä ja saada tieto tuotteen haitallisimmista aineista. Kaukomailla valmistetun tuotteen maahantuojalle haaste on vielä paljon suurempi, ja mitä monimutkaisempi laite tai esine, sitä enemmän on selvitettävää.

Maailmanlaajuisesti on tietysti tärkeää löytää ratkaisuja todellisiin kemikaaliongelmiin, jotka vaikuttavat ympäristöön tai ihmisen terveyteen. Eurooppa haluaa olla tässä suunnannäyttäjä. Samalla tuotteiden materiaalit täytyy saada tulevaisuudessa entistä paremmin kiertämään uusiksi tuotteiksi polttamisen tai kaatopaikalle kärräämisen sijaan. Tätä kokonaisuutta pohditaan nyt kiivaasti poliitikkojen ja lainsäätäjien pöydissä. Mutta riittävätkö lainsäädännön keinot? Varmastikaan eivät, ei ainakaan EU-tason sääntely yksinään, koska koko maailma on yksi kauppapaikka.

Tiedonkulku toimitusketjussa on nykypäivän ehdoton edellytys, ja tuntuukin siltä, että se on jo kehittynyt paljon takavuosista. Hankintavaiheessa pyydetään ja saadaan entistä yksityiskohtaisempaa tietoa tuotteesta. Digitalisaation myötä tiedon liikuttelu ja jakaminen, vaikka sektorikohtaisesti, on entistä helpompaa. Liike-elämässä etsitään koko ajan monella rintamalla digitaalisia ja automatisoitavia ratkaisuja tiedonkulun kehittämiseen yritysten välillä. 

Olisiko esimerkiksi alun perin virtuaalivaluutalle kehitetty lohkoketjuteknologia jo lähitulevaisuudessa ratkaisu myös tiedonkulkutarpeisiin kemikaali- ja tuotemaailman globaaleissa toimitusverkostoissa. Pian se nähdään.

Kirjoittaja: kemikaaliasiantuntija Terhi Kuljukka-Rabb

JAA